Kesäihmisen paljastuksia
Alan syksy syksyltä uskoa, että osa kesäbluesistani johtuu aina siitä, että tiedän kaikesta ihanasta kesähaikeilustani huolimatta ottavani syksyn vastaan hyväksyen ja jopa iloiten. Kuulostaako ristiriitaiselta? Minäkin hakeudun muiden syysihmisten mukana kahvilaan tai tunnelmalliseen lounaspaikkaan sateella, salaa nautin kahvin vaihtamisesta teehen, parhaimmillaan olevista vihanneksista ja ilmasta, jota on niin helppo hengittää. (viimeiseen kohtaan ei edes sisälly mitään mefaforia, vaan se on siitepölyallergikolta ihan vain onnellinen toteamus) Huomaan potevani tästä jopa huonoa omatuntoa, aivan kuin kesäihmiseltä olisi jonkinlainen petos raukeita heinäkuupäiviä kohtaan tunnustautua myös syksystä tykkääjäksi.
Vielä kun saisin jostain energiaa pakata kesävaatteet varastoon ja kantaa neuleet ja villapaidat esiin, niin tässähän olisin jo aivan syysfiiliksissä, mutta vielä otan nämä päivät aika hissuksiin. Niitä kynttilöitäkin alan sytyttelemään vasta sitten, kun jaksan siivota täällä kunnolla ja sitten palata täysin seisahtuneen sisustusprojektin pariin. Pari tuikkua olen sentään jo laittanut pöydälle, mutta siinä kaikki. Kadonnutta energiaani haen takaisin popsimalla lisävitamiineja, menemällä iltaisin kymmeneltä nukkumaan ja katsomalla poikani kanssa aina jakson Muumeja kotiin tullessamme. On ihanaa pötkötellä hetki sohvalla toisen hiukset poskea kutittaen, eikä kiirehtiä heti kaikkien kotipuuhien pariin. Ajattelin kesällä, että niihin ”oikeisiin arkirutiineihin” palaaminen syksyllä olisi jotenkin kovin ankeaa, mutta sieltä ne tutut jutut ovat luontevasti seuranneet: koko perhe viiden-kuuden aikaan ruokapöydässä, koiran ulkoiluttamiset, herätyskellon asettamiset ja tarharepun pakkaamiset. Eikä edes aamuherätykset tunnu niin hankalta kuin pelkäsin.
Ei tämä siis olekaan ollenkaan hassumpaa.
Taisin vinkata syysmusiikistani jo viime syksynä, mutta jos et ole vielä kuunnellut Angus ja Julia Stonea, niin nyt olisi paras hetki. Minun on vain kuunneltava heitä aina syyskuusta marraskuuhun.
Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole yksinvaltaa kotonamme kuunneltavaan musiikkiin ja hyvin usein Fröbelin palikoiden Pumppauslaulu, Leijonaa mä metsästän ja Piipaa-piipaa voittavat. ;)
Kauniita syyspäiviä!