Kesän ensimmäinen päivä
Ystäväni kertoi eilen, että eilinen oli vuoden pisin päivä ja että täällä se tarkoittaa kesän ensimmäistä päivää. Purskahdin nauruun, sillä istuimme parhaillaan vesipuiston uima-altaassa vilvoittelemassa, paossa viikkokausia jatkunutta paahtavaa hellettä. Jos eilinen oli kesän ensimmäinen päivä, niin mikä kumman vuodenaika tähän asti on ollut? Nyt ymmärrän, miksi meitä katsottiin kuin hulluja maaliskuussa, kun paistattelimme päivää +25 asteen lämmössä taloyhtiömme uima-altaan reunalla varpaita huljutellen. Me taas ihmettelimme, miksi ihmeessä altaalla on niin hiljaista. Paikalliset varmaan ajattelivat vähän vinksahtaneiden suomalaisten kaipaavan avantoihinsa. Nyt kun altaan vesi on lämmintä kuin kylpyvesi ja hieman viileämpi päivä tarkoittaa +28 asteen lämpöä, ovat muutkin asukkaat siirtyneet altaalle. Minulle kesä alkoi huhtikuussa, kun joka puolelle puhkesi lehtiä ja kukkia, kun farkuissa alkoi olla ihan liian kuuma ja enää ei voinut lähteä ulos ilman aurinkorasvaa. Hauskaa, kuinka kesäkin voi olla kulttuurisidonnainen juttu.
Luulin, että kesäbluesiin tarvitaan yöttömiä öitä ja pihojen perällä hohtavat juhannusruusut, mutta keskikesän haikeansuloisuus seuraa näköjään minua kalenterinomaisesti sijaintia kyselemättä. Juuri nyt kun päivät ovat niin painavan kuumia, että ne purkautuvat öisinä ukkosmyrskyinä, kun magnoliat kukkivat kauniina ja valkoisina, kun iltapäivät houkuttelevat varjoon ja veden äärelle, saa se kaiken väliaikaisuuteen hukkuva tunne minut kiinni täältäkin, se käskee ottamaan kiinni vielä lujemmin. Olen aina valvonut tähän aikaan vuodesta, jo pikkutyttönä luin yökaudet salaa kirjoja valoisten öiden hämärässä. (Oli muuten kätevää, kun oven alta kajastava lukuvalo ei paljastanut valvomistani vanhemmilleni.) Kaksikymmentäseitsemän vuotta ajattelin, että kesäinen unettomuuteni johtuu valoisuudesta, mutta nyt tiedän sen olevan kesäkuun tekosia.
Ajatus kesän ensimmäisestä päivästä juuri nyt on hassun lisäksi aika lohdullinen, sillä eipähän pääse kukaan huokaamaan, kuinka tästä sitten aletaan mennä syksyä ja pimeää kohti. Tosin Suomessakin aina ajattelen, että kesä alkaa juhannuksesta. Olen yrittänyt kovasti udella, juhlitaanko täällä mid summer festia, mutta juhannus ei ole rantautunut Amerikkaan. Olen yrittänyt selittää juhannusta, mutta jostain syystä kielitaitoni loppuu juuri juhannuksen selittämisen kohdalla. Tai toki juhannustraditioista on helppo kertoa, kuinka ennenvanhaan tyynyjen alle laitettiin ne seitsemän kukkaa, mutta on todella vaikeaa selittää oikein millään kielellä täysin millainen juhannus todella on. Niistä hiljenneistä kaupungeista, rantasaunoista, kolmen päivän vetäytymisestä kaikesta, juhannusöistä ja vielä aamun tunteina täyttyvistä viinilaseista. Niin, että toinen tietäisi miltä tuntuu vilvoitella juhannusaattona saunan jälkeen.
Mutta arvatkaas mitä, juhannuksemme on silti tänäkin vuonna suomalainen, sillä vietämme sitä Suomi-porukalla! (Olisinko arvannut viime juhannuksena, että seuraavana vuonna olemmekin kaikista paikoista juuri Etelä-Carolinan Columbiassa muiden ulkosuomalaisten kanssa?)
Ihanaa juhannusta rakkaat lukijat!
Kesän ensimmäiselle päivälle!