Kiipeilijävekara

Siinä kävikin nyt niin, että jäätiin tiistaista eteenpäin kotiin loppuviikoksi. Pikkutyypin korvatulehdus ei ota oikein laantuakseen (tai ainakaan sivutuotteina tulleet kunnon nuha ja yskä), joten meille tulikin nyt yllärinä taas kotiviikko. Sisälläolo alkoi tänään nätisti sanottuna tiivistää tunnelmaa. Huomasin, että lattioita pitkin nelinkontin ravaava rakas otukseni alkoi tylsistyä. Apua, onko oman äidin seura muka tylsää? 😀

Siinä vaiheessa kun kaikki ehdottamani leikit olivat selvästi booooring, sain palapelinpalasta kunnon iskun ylähuuleeni, puurolusikat lentelivät lattialle ja känkkäränkkä alkoi lähestyä, päätin pakata meidät hetkeksi ulos. En tiedä mitkä flunssaisen vauvan ulosvientisuositukset mahtavat olla, mutta tämä oli kyllä oikea Viikon Idea. Happihyppely kirkkaassa pakkasauringossa lähipuistoon, parit liukumäkilaskut ja pandan selässä kiikkumiset tekivät ihmeitä. Kotiin tultua täällä olikin taas iloinen viikari, joka söi kiltisti, ja nukkuu juuri ilmeisestikin megapäikkäreitä.

Arvatkaapas mikä on muuten vauvan uusi harrastus? Sohvakiipeily! Ja arvatkaapas kenen sydän jättää lyöntejä väliin kun eräs hulivili painelee ylös ja alas ja pomppii ympäriinsä sohvalla? Onneksi ”peppu edellä alas” -opetus alkaa mennä jo perille. 

Ja toinen arvoitus: Kuka mahtaa juoda kahvia, mussuttaa korvapuustia, kirjoittaa blogia ja selata Zalandoa vaikka voisi tehdä kouluhommia?

Iloista päivää kaikille! <3