Kirjahöperö tarttuu haasteeseen 1/3

Lilyssä on viimeaikoina kirjoiteltu ahkeraan tahtiin kirjallisuudesta, ja olen ahminut näitä kirjapostauksia innoissani. Minuakin heittivät haasteella Ranja, Mrs. K ja MM, ja koska haluan vastata näihin kaikkiin, päätin tehdä sen kolmessa erässä. 

Ensimmäisenä vastaan Ranjan kysymyksiin.

Lapsuuden paras kirjamuisto? 

Äitini on lukenut minulle kirjoja aivan vauvasta asti. Neuvolanväki oli kuulemma pilkannut, ettei tuon ikäinen vielä mitään kirjoista tajua äitini lukiessa kuvakirjoja muutaman viikon ikäiselle tyttärelleen, mutta äiti piti pintansa. Niinpä minun lapsuuteni on tulvillaan ihania kirjamuistoja. Rakkain muistoni on ehkä Elina Karjalaisen Upponalle-kirjasarja, näitä kirjoja luimme joka ilta uudelleen ja uudelleen, jonka jälkeen nukahdin oma Upponalle-pehmolelu kainalossa. Voin paljastaa, että nukuin Upponalle kainalossa 18-vuotiaaksi asti, kunnes muutin pois kotoa. 😀 Ihan pienenpienenä luimme paljon kirjaa unileipuri Nanapullukasta, joka imuroi pahat unet pois. Aina pahan unen nähtyäni ajattelin Nanapullukkaa. Oli myös ihan huippua, kun äiti luki minulle kaikkia jännittäviäkin satuja, kuten Grimmin veljesten teoksia, vähän raaimpia kohtia siloitellen. 

Minkä kirjan luet uudestaan ja uudestaan?

Luin ehkä yläasteikäisenä Janet Fitchin teoksen Valkoinen oleanteri, josta tuli minulle vähän sellainen oman kasvuni peilaaja sekä mittari. Rakastuin teoksen kieleen, runollisiin kielikuviin ja rikkinäisiin henkilöhahmoihin niin lujaa, että palasin Valkoisen oleanterin pariin ehkä kerran -kaksi vuodessa. Huomasin aina kiinnittäväni joka lukukerralla huomiota eri kohtiin kuin ennen, ja kokevani kohtauksia eri tavoin vuosien kuluessa. En ole lukenut tuota teosta nyt ehkä kolmeen -neljään vuoteen, enkä tiedä uskallanko edes. Mitä jos koen tuon kielen, johon joskus niin täysillä heittäydyin ja rakastuin nykyään kliseisenä tai siirappisena, enkä enää osaa eläytyä Astridin maailmaan samalla tavalla? Ei, en taida uskaltaa. 

Edith Södergranin runoihin palaan aina vain uudelleen, en saa niistä koskaan tarpeekseni.

Mikä kirja teki viimeimmäksi vaikutuksen?

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Luin teosta ihastuen ja välillä itkien. Runolliset kielikuvat eivät haitanneet minua.

Kiinnostavin uutuuskirjiailija?

Tähän voisin vastata ylemmän kysymyksen vastauksellani, sillä nyt minun tekisi mieli lukea taas jotain uutta Pauliina Rauhalalta. 

Missä kirjassa on ärsyttävin päähenkilö? 

Olen ihan varma, että tähän kysymykseen keksin myöhemmin jonkun täydellisen vastauksen, mitä sitten harmittelen jälkikäteen. Ehkä helppo valinta voisi olla jonkin Rosa Liksomin anarkistisen novellin päähenkilö, joka raivostuttaa ja silti vaan kiehtoo samanaikaisesti, mutta mieleeni tulee kuitenkin eräs kirja, jonka luin viime kesänä. Luin Christina Lopez Barrion teoksen Mahdottomien rakkauksien talo, ja muistan olleeni välillä aivan hermot hajalla joihinkin sen henkilöhahmoihin. Kerrassaan omituinen lukukokemus, mutta silti teos onnistui kutkuttavasti nappaamaan otteeseensa. Henkilöhahmoja ei oltu todellakaan luotu vain tarjoten lukijalle samaistuttavia ja sympatiseerattavia hahmoja, vaan hahmot välillä järkyttivät, ällöttivät ja silti koskettivat kohtaloon sidotuilla elämäntarinoillaan.

Missä teoksessa on kaunein rakkaustarina? 

Kuin apteekin hyllyltä mieleeni putkahtaa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta onhan näitä aivan loputtomasti. Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on ainakin esimerkki tälläisestä maailman kauneimmat rakkaustarinat -kastiin mahtuvasta teoksesta, sekä Mariamin ja Lailan välille kehittyvän sisarellisen rakkauden että Lailan rakkaudesta poikaansa ja miestänsä kohtaan. Itkutakuu.

Millä teoksella valitset lukemasi kirjat? 

Aika usein toisten vinkkien perusteella, olen nykyään huono tekemään itse löytöjä, sillä kiertelen enää niin vähän sillälailla päämäärättömästi kirjastoissa. Näitä vinkkejä saan ystäviltäni, kursseilta, blogeista ja lehdistä. 

Jätätkö kirjan kesken, jos se on huono, vai luetko sen loppuun saakka?

Nykyään lukuaikani on sen verran rajallinen, että vastaan jättäväni kesken.

Kuka kirjan henkilö haluaisit olla?

Apua, tosi paha kysymys! En oikeasti keksi tähän mitään hyvää. Höh.

Mistä kirjasta olet oppinut eniten? (mitä tahansa?)

En osaa nimetä tähän vain yhtä kirjaa, mutta olen jo aiemminkin kirjoittanut jonkinlaisesta pakkomielteestäni Afrikkaan sijoittuvaan kaunokirjallisuuteen. Joten nämä Afrikka-kirjat ovat opettaneet minulle aika paljon hämmentävääkin nippelitietämystä, kuten heimotervehdyksiä. :D 

Seuraavaksi palaan muiden kysymyksiin, näihin on kivaa (mutta vaikeaa!) vastata! :)