Kukkamekkojuttu

                   kollaasit-002.jpg

Tiedättekö kuinka joskus jonkin vaatteen löytäessään luo heti itselleen mielikuvan vaatteen käyttöhetkestä? Minulla ja kuvissa näkyvällä Benettonin silkkimekolla oli heti tälläinen yhteys. Näin meidät syömässä ravintolan terassilla helteisenä kesäpäivänä, ja sen väljä muoto tuntuisi ihanalta ja viileältä ihoa vasten. Kukkamekossani tekisi mieli tilata katkarapusalaattia ja juoda lasillinen valkoviintä.

Mutta hups, elokuu on puolessa välissä ja mekon jemmailu tuota mielikuvieni hellepäivää odottaen alkoi tuntua pikku hiljaa melko turhalta. Minulla ja miehelläni oli eilen treffit. Tämä on vauvaperhe-elämässämme sen verran harvinaista, että päätin treffiemme olevan kukkamekkoni arvoinen juttu. Celssiukset eivät kivunneet aivan hellelukemiin, joten mekkoni sai kavereikseen ohuet sukkahousut ja illan tullen nahkajakun. Raskauden jälkeen ei teekään enää mieli hukuttaa vartaloani säkkeihin (anteeksi mekko), joten nappasin vielä vyön tuomaan ryhtiä asuun. 

Näin minä ja mekko saimme suunnitelmistamme poikkeavan, mutta uskallan väittää, jopa vielä mukavamman tarinan.

Menimme treffeillämme elokuviin ja syömään. Kompromissivalintanamme menimme katsomaan Ted:iä, joka oli oikeastaan juuri sellainen kuin arvelinkin. Finnkinon sivujen mukaan leffaa povataan Amerikassa vuoden hauskimmaksi, jota se tuon genren jenkkileffamittarilla varmasti onkin. Leffan hauskuus perustui osittain sille, että” hei laitetaan tää nalle sanomaan kaikkea rivoa, sehän on hauskaa kun sen sanoo nalle”. Nauroin kuitenkin monessa kohdassa, joten kai sitten tuollainen huumori puree minuun. 😉

Oli aivan ihanaa päästä treffeille ihan kahdestaan. Isoäiti oli sitä mieltä että voisimme viettää tälläisiä iltoja useamminkin. 😉 Tuskin nyt kuitenkaan taas ihan hetkeen maltetaan. <3

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *