Kurkistus uuteen arkeen

Tämä maanantai alkoi paljon jännittämälläni tutustumiskäynnillä päiväkotiin. Tammikuun seitsemäs vain lähestyy edelleen epätoivoisista ajanpysäyttämis-yrityksistäni huolimatta, ja nyt pitää täyttää paperikasoja, tehdä lukujärjestys, sumplia aikatauluja, tehdä vauvanvaateinventaario päiväkotia ajatellen ja kaikkea muuta arkista. Kun oikeastaan minun tekisi mieli vain käpertyä peiton alle kutittelemaan vauvaa ja jatkaa ihan samaan malliin kuin tähänkin asti.

Kuvassa hurjasta leikkimisestä hieman väsähtänyt päiväkotiintutustuja kotimatkalla. Onneksi kävimme tällaisella tutustumisreissulla jo nyt, sillä minulla on nyt ainakin edes hieman levollisempi mieli koko jutun suhteen. Vauva meinaan tuntui viihtyvän hirmuisen hyvin, ”leikki” kuin vanha tekijä ja sai kaverinkin hiukan vanhemmasta tytöstä (tämä kantoi vauvalle leluja ja silitti vauvan tukkaa, aww). Päiväkoti oli pieni ja kodikas,  sekä ryhmäkoot tuntuivat tämän ikäiselle juuri sopivan pieniltä myös. Henkilökunta oli tosi mukavan oloista, ja vauva ei vierastanut hoitotätejä yhtään! Tuli sellainen olo, että no ehkä me pärjätäänkin, vauva ainakin. Hoitoajaksi sovittiin viisi tuntia päivässä näin alustavasti neljänä päivänä viikossa. Hoitotäti epäili, että vauvan iloinen, vilkas ja utelias luonne auttavat tämän sopeutumisessa.

Kaikesta huolimatta minulla on tästä kaikesta nyt oikea megastressi. Vauva nukkuu, ja minun pitäisi seikkailla opetusohjelmien sivuilla tutustumassa tammikuun kursseihin. Mut entäs jos ei haluu, vaan voisi hengata teen ja piparien voimalla blogisivuilla? 😉

Huomisesta on tulossa maailman typerin päivä, sillä vauva joutuu kyynelkanavaleikkaukseen. Ihan hirveetä! Vaikka pieni leikkaus kuulemma vain onkin, niin silti.

Tällainen hiukan negatiivisempi tervehdys täältä tällä erää, lupaan tulla takaisin iloisemmalla fiiliksellä.

Ainakin toivottavasti.