Labor Day

Viides syyskuuta, labor day. Ilmeisesti kyseessä on vähän kuin amerikkalainen vappu, työn juhla, mutta pääpainoltaan juhlan tarkoituksena on jättää jäähyväiset kesälle. (Sekä syy järjestää alennusmyynnit ja saada ihmiset shoppailemaan, kuinkas muuten.)

Vaikka lämpötila kipusi tänäänkin kolmeenkymmeneen, niin kyllä sen silti tunsi, että etelän kesämme oli jo. Labor day merkitsee valtakunnallista vapaapäivää ja niinpä lähdimme koko perhe lenkille joen rantaan. Aamuilmaa oli pitkästä aikaa kevyt hengittää, rohkeat kahlasivat ruskeassa vedessä ja vastarannalle oli jostain tullut lehmiä. Metsä ympärillä oli yhtä korkea, vihreä ja sirittävä kuin ennenkin ja nopeana virtaava vesi välkkyi matalikoissa, mutta siltikään se ei ollut enää samalla lailla paahtavan täysi kuin vielä kuukausi sitten. 

Söimme eväitä joen rannalla muiden lenkkeilijöiden ja retkeilijöiden joukossa, lapset napostelivat tohkeissaan porkkanoitaan ja viinirypäleitä, koska eväät ovat aina parasta mitä he tietävät. Voi kunpa he muistaisivat tämän. Voi olisipa minulla juuri oikeat sanat, joilla kertoisin ja kuvaisin heille tämän vuoden vielä joskus. Espanjansammaleet, rämeet, palmut, halkeilleet rappaukset ja ränsistyneet aavetalot kartanoiden naapurissa, tulikärpäset, kuinka kuumuus hohkasi öisinkin eivätkä heinäsirkat hiljentyneet koskaan, kuinka he olivat osa tätä pikkukaupunkia ja se meitä vähän aikaa, ruosteiset junavaunut, puheen leveät vokaalit, grilleissä paistuvat hampurilaiset ja tuon joentörmän ja ne vihreään rasiaan pakatut porkkanatikut. Luotan siihen, että poikani saattaa tästä ajasta jotain muistaakin, mutta tyttäreni ei tule muistamaan kuinka ruokakaupan henkilökunta tahtoi syöttää hänelle keksejä kesken kauppareissun tai kuinka hän näki delfiinin. 

Sateet ovat viilentäneet altaan veden jo kylpyvettä vilposemmaksi, me ostimme lapsille alennusmyynneistä pitkähihaisia vaatteita syksyä varten ja perjantaina pelasimme ystäviemme luona pelejä kynttilänvalossa kun ulkona myrskysi. Vaikka emme aivan tienneet, kuinka Labor day-viikonloppua kuuluisi viettää niin luulen, että juuri näin. Minulle sopii oikein hyvin, että kesän voi hyvästellä näin hiljalleen lämmössä ja vihreässä viipyillen, mutta pikku hiljaa neulevarastoja kartuttaen ja kynttilöitä sytyttäen. 

-Elina

 

FACEBOOK / INSTAGRAM */ LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

 

(* PS! Olen muuten vihdoin löytänyt muiden joukossa Instagramin tarinat-toiminnon ja nykyään myös meidän arjesta näkyy minivideoita ja satunnaisia räpsyjä tuolla, joita pääsee siis kurkkaamaan seuraamalla minua instassa @lentoaskeleita. En ehtinyt missään vaiheessa lämmetä hankalalle Snapchatille, mutta tämä on hauska!)