Lattebreikki

Ah, onnea on olla kliseinen bloggaaja ja napata kännykällä kuva lattemukista. Tulin kuitenkin huikkaamaan teille tiistaiaamun heipat täältä kahvilasta, nyt kun tämä aamupäivä tarjosikin minulle yllättävän breikin. Minun oli nimittäin tarkoitus käväistä tässä heti päivän alkuun eräässä paikassa kouluhommien merkeissä, mutta voi harmi, se aukeaakin vasta kymmenen jälkeen. 😉 Kuka hullu menisi vaikka kirjastoon kuluttamaan puoli tuntia tenttikirjan pariin, jos voi tuoksi ajaksi valita ikkunapöydän kahvilasta.

Juuri äsken juoksin vielä hiki hatussa rappukäytävässä poika kainalossa unohtuneita kurahaalareita hakemaan, kirosin bussimatkalla mielessäni kassista kuitenkin puuttuvia villasukkia, ja ihmettelin, että vaikka kuinka tähtäisin johonkin aikaan, niin kello näyttää silti varttia enemmän perillä. Työaamuina olen ratkaissut tämän tekemällä itselleni huijausaikataulun, eli myöhästyn omasta aikataulustani, mutta olen silti muiden aikataulussa ajoissa. 

Niin paljon kuin rakastankin juoruilla ystävieni kanssa kahvikupin äärellä, niin voi pojat kuinka nämä yksinäiset kaffettelut tarjoavat joskus koko päiväksi energiaa. Ihmiset harppovat kevättakeissaan ja aurinkolaseissaan ikkunan ohi, bussi tööttää jollekin, ja yksi ohikulkijoista juoksee poimimaan rattaista pudonneen hanskan takaisin omistajalleen. Eikä minun tarvitse hetkeen liikkua mihinkään, kukaan ei tarvitse minua juuri nyt.