Maali häämöttää, jaksaa jaksaa!

Tulin moikkaamaan nopeasti, sillä pidän juuri pientä lukubreikkiä tässä! Tunsin tarvitsevani supervoimia loppukirilleni, joten heitin ajatukseni jonkinlaisesta häiden alaisesta elämäntaparemontista roskiin vielä täksi illaksi, ja hankin ainakin kunnon eväät. 😉 Jos yhtään lohduttaisi tässä vimmaisesti naputtaessani esseeanalyysitutkielmaani (mikä nyt lie), että pakastin on täynnä jätskiä.

Ja lohduttaahan se. Lukubreikit ovat ainakin minun työskentelylleni elintärkeitä. Eilen illalla olin näppäillyt wordia vähän turhankin pitkään ilman taukoja, ja oli kyllä lopputuloskin sitten aika sen näköistä. Ihmettelin tänään tekstiä lukiessani monessa kohdassa, että olenko ollut kenties humalassa sitä kirjoittaessani, mitä ihmettä yritän oikein sanoa. 😀

Toinen asia, mikä pyyhkii kaikki lohdutuksentarpeet pois on se, etten voi uskoa tämän pitkän kevään olevan oikeasti näin loppusuoralla. Tämä ilta tuntui todella kaukaiselta kangastukselta joskus helmi/maaliskuun kylminä päivinä, kun työnsin rattaita aamuisin lumihangessa kohti päiväkotia ihan silmät ristissä. Aika paljon kaikenlaista tähän on mahtunut, mutta vaikka tämä mikälietutkielmani ei vielä ihan kasassa olekaan, on minulla nyt jo voittajafiilis. Me tehtiin se!

Huomenna kello kuusitoista kahdeksansivuinen paperinivaska on siistissä paketissa opettajani pöydällä, ja tämä tyttö kesälomalla. Ja ehkä myös selkähieronnan tarpeessa työergonomiastani päätellen. 

Tännekin ilmestyy varmasti taas hiukan rennompaa jutustelua kuin näitä ”apua minulla on niin paljon tehtävää”-höpinöitä.

Kiitos kaikille tsemppareille! <3