Maanantaina satoi ja syötiin sämpylöitä
Herätyskello piippaa puoli yhdeksältä, asetin sen illalla tasatakseni vähän juhannuksena omaksuttua unirytmiä ja luvattoman pitkään nukkumisia. Minä ja poikani olemme molemmat yhä viikonloppuajassa ja haluaisimme jatkaa unia, joten köllöttelemme vielä pitkään peittojen alla, katselemme Yle Areenasta Sasu Seepran ja puhumme näkemistämme unista. Ei tee mieli avata verhoja, sillä sade kuuluu ikkunan takaa.
Minä ja robottiyöpaitainen seuralaiseni syömme aamupuuroa. Voisilmiä, kahvia minulle ja ”herkkukaakaota” pojalle, eli kuumennettuun ja vaahdotettuun maitoon tehtyä kaakaota. Taidamme olla molemmat sitä mieltä, että kaikista viikonpäivistä juuri maanantai vaatii herkkukaakaota.
Yleensä lähdemme heti aamupäivällä ulkoilemaan, mutta nyt leikimme kauppaa. Minä olen asiakas tietysti ja saan nauttia mm. pirtelöjäätelöistä ja muista yllättävistä herkuista, joita kaupassa on tarjolla.
Tämä kaksikko halusi käydä ihan ulkona asti tarkistamassa, että sataahan siellä nyt varmasti. Pete-koira oli yhtä hienohelma kuin yleensäkin ja teki u-käännöksen kun hänelle valkeni, että tuollahan kastuu tassut.
Päiväuni ei saavu helposti tänään. Luemme kaksi kirjaa ja olemme hieman eri mieltä siitä, nukutaanko nyt ollenkaan vai pompitaanko mieluummin peitot ja tyynyt myttyyn. Uni voittaa ja houkuttelee melkein minutkin jäämään pojan viereen. Lounassalaatti ja edellisperjantaina junalukemiseksi ostamani Alice Munron pokkari houkuttelevat kuitenkin enemmän.
Sitten kello alkaa pyörimään, on ruuanlaittoa, pyykkirumbaa ja lattialta kerättäviä leluja. Mieheni tulee kotiin ja poika pääsee keikkumaan isin hartioille. Syömme kaikki yhdessä ja minä pakkaudun tuulipukuun, goretex-kenkiin ja lähden huppu päässä Peten kanssa lenkille.
Meidän perheen ohjelmatoimisto-osasto alkaa olla illan mittaan neuvoton, kunnes keksin alkaa leipoa sämpylöitä iltapalaksi. Taikinan muovailu on assarini mielestä mitä hauskinta puuhaa ja hän haluaa suurta keskittymistä osoittaen osallistua myös jokaiseen sitä edeltävään vaiheeseen. Ehkä poika tulee edustamaan meidän perheessä vanhempiaan parempaa leipojasukupolvea. ;)
Hieman ennen yhdeksää nostelen kuumat sämpylät vadille, mittaan kannuun vihreää teetä, katan pöydän ja odotan poikia iltapesupuuhilta syömään. Nostan jalat sohvan karmille ja nappaan Peten rapsutettavaksi.
Sateinen maanantai oli ihan tervetullut näin juhannusreissailun jälkeen, sillä nyt saatiin rauhassa purkaa laukkuja, laittaa pyykkikone pyörimään ja pötkötellä omassa sängyssä. Vaikka tästä tulikin päivä, jona oltiin vain kotona, niin huomiseksi onkin taas niin paljon puuhaa luvassa, että ehkä tällainen ”välipäivä” oli juuri sopiva viikon aloitus!
Pehmeää laskua viikkoon kaikille!