Mäkihyppääjä-papupata

Lentoaskeleita

Meillä asuu nykyään papupata. Saamme herkeämätöntä selostusta ympäristöstämme ja huomautuksia jo ihan itsestäänselviksi luulemistamme asioista. Meidän pitää olla myös tarkkana mitä sanomme, sillä pienet korvat rekisteröivät kaiken. Sunnuntaina aamupalapöydässä puolihuolimattomasti heitetty "Ulkona on kauheen kuraista, pitäiskö lähteä nyt aamupäivällä Hoploppiin" tarkoittaa että HOPPOPPIIN HOPPOPPIIN PALLOMELEEN siihen saakka, että istutaan kaikki rivissä siellä pallomeressä. Se ei siinä vaiheessa tarkoita missäään nimessä enää muita vaihtoehtoja tai edes niiden puntaroimista. 

Kapunkireissu tai lenkki koiran kanssa avautuu ihan uudella lailla, kun tutun ympäristön jokaista kohtaa mietitään ja tutkitaan. Jatkuvasti pitää olla valmiudessa selittämään asioita, tai vastaamaan kysymykseen miksi. 

Jos televisiosta tulee mäkihyppyä, niin sohvallemme kiipeää hetkessä pieni mäkihyppääjä keskittyneeseen kyykkyasentoon, ja ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan niin saan todistaa ilmaliitoa säkkituoliin. Televisiosta tulee jääkiekkoa, ja hetkessä tavallinen rytmikapula ja jalkapallo muuttuvatkin mailaksi ja kiekoksi. Satujen hahmot hyppäävät kirjojen sivuilta ympäri asuntoamme, ja sitten mietimme, mihin kettu repolainen tai maalarikissat ovat menneet. Ehkä sängyn alle tai sohvan taa, piiloon tai töihin. Pienessä punaisessa hellassa valmistuu vaikka mitä ruokia. Minulle tarjoillaan lihapullia, karamellejä, salaattia ja päärynöitä.

Lapsen kehitysvaiheita on aina hauska seurata, ja on ollut niitä ykköshetkiä kuten ensiaskeleet, ja sitten niitä vähän raskaampia kuten lapsen uhman kohtaaminen. Tämä kehittyvän mielikuvituksen, leikin ja puheen seuraaminen on kuitenkin ehkä hauskinta tähän asti. Päiviin mahtuu mitä hulluimpia tilanteita, eikä itsekään tule kuljettua yhtä laput silmillä kuin yleensä. Pääsee tutkimaan, remuamaan, rakentamaan, opastamaan, leikkimään ja hulluttelemaan. Sitä pipoakin on mahdoton pitää kovin kireällä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

Kommentit

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mahtavaa! Meillä ei vielä kovin usein olla kuultu kysymystä miksi, mutta vähän jo odotan sitä. Tuo mielikuvituksen ja ajattelun kehittyminen on niin huimaa seurata vierestä!

Elina U.
Lentoaskeleita

No ei meilläkään vielä ihan varsinaisesti olla vielä siinä kunnon miksivaiheessa, mutta kaikenlaisiin kiperiin kysymyksiin tämän miksi-kysymyksen ohella vastaillaan. Aina pitäisi esimerkiksi tietää, mihin ohikulkevat ihmiset ovat matkalla. Plus poika kutsuu sekä miehiä että naisia tädeiksi, ja aina kajahtaa kovaan ääneen, että mihin täti menee. :D Ja tosiaan on kyllä hauskaa seurata vierestä näiden naperoiden kommelluksia/kehitystä! 

Ella F.
Siperian Ella

Voi mikä kuva! Olette selvästi molemmat yhtä innoissanne :)

Meillä päivät menee lähinnä "äiti, mikä toi on?"-kysymysten parissa. Eikä vastaukseksi suinkaan kelpaa esim. "no se on ruuvi", eihei, vaan kysymystä toistetaan, kunnes haluttu vastaus, esim. "no se on semmonen ruuvi, joka on tässä kiinni tuolla mutterilla, joka kiinnittää sitten tämän osan tähän toiseen..." on saatu. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahah pakko myöntää, että tuo jättiliukumäki on minusta varmaan ihan yhtä hauska kuin pojastakin! :D 

Tuo "mikä toi on" kuulostaa niin tutulta! Sitä saa kyllä olla vastaukset kaikkeen valmiina. Hauskaa olla niin kaikkitietävä. ;) Ja sitten poika luottaa myös siihen, että tiedän jokaisen rappukäytävästä kuuluvan kalahduksen lähteen, ja esimerkiksi mihin ohi ajavat autot ja ihmiset ovat matkalla.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Meillähän se kysymys kysytään vain sanoilla "toi on?" "Äiti, toi on?" "Äiti, tuolla on?" :D

Vau mikä vauva!

Meillä ollaan tän suhteen vielä helpossa, joskin aika pitkäkestosessa vaiheessa.

"Tää?"
"Se on laatikko."
"Hmm."

"Tää?"
"Se on laatikon vedin."
"Hmm."

"Tää?"
"Se on laatikon reuna."
"Hmm."

"Tää?"
"Se on ylälaatikko."
"Hmm."

"Tää."
"Se on sen laatikon vedin."
"Hmm."

Ja niin edelleen ja niin edelleen....

Elina U.
Lentoaskeleita

Haha, ihania! :D <3 On se maailma vaan merkillinen paikka, täynnä kaikkea jännää!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Oh, musta ihan parasta aikaa tähän mennessä on ollut kanssa juuri tämä aika, kun mielikuvitus vaan laajenee päivä päivältä! Maailma on niin jännä mesta, ihan sitä on itse unohtanut. Yhtäkkiä sitä itekkin keikkuu liukumäen päällä ja kyykkii puiston pusikoissa leikkimässä haita. :D Ja kaikki ihanat keskustelut ja ihmettelyt, voi että. (Okei, täytyy sanoa, että varsinaisen miksimiksimiksi-kauden alkaessa järki on koetuksella; Äiti, miksi mennään kauppaan? Miksi ostetaan maitoa? Miksi täytyy juoda maitoa? Miksi on terveellistä? Miksimiksimiksi? :D)

Elina U.
Lentoaskeleita

Älä muuta sano! :D Voin niin kuvitella tuon haileikkiä puskassa -tilanteen. :D Ja tuota oikein varsinaista miksimiksimiksi-kautta odotan minäkin hiukan kärsivällisyyttä keräten, lähipiirissä on meinaan hiukan meidän poikaa vanhemmalla tapauksella tuo kausi oikein kunnolla päällä. Voi heitä! :D <3 

Ei enää ikinä Hoplopin liukumäkeen!

Nimimerkillä Oli yli viikon häntäluu kipeänä eräänkin liukumäkikeikan jälkeen... :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi ei! :D Ja ymmärrän, sillä mäkään en mene enää koskaan siihen suht lyhyeen mutta jyrkkään liukumäkeen samasta syystä! :D

Kao Kao

Ihanan suloinen juttu oli täälläkin <3 mielikuvituksekasta viikkoa!

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi kiitos! Ja oikein mielikuvituksekasta ja ihmeellistä viikkoa sinnekin! <3

riik
3h+kasvimaa

ihana teksti! Mä olen ajatellut tämän pian vuoden ajan, että jokainen kehitysvaihe on ihanin tähän asti. Ensin se ihan pikkuinen vauva, sitten utelias ryömijä, nyt hullu kävelemistä suunnitteleva konttaaja ja ensimmäisten sanojen tapailija :).

Kommentoi