Materialistimutsi tunnustaa
Moi, olen Rosanna ja olen materialistimutsi.
Pitkään väitin, että en ole ollenkaan ja osa minusta tahtoisi yhä sanoa näin. Kaikki alkoi muka ihan viattomasti siitä imetyssuojasta. Minulla oli tarve, jonka imetyssuoja täytti. Vähän aikaa kaikki meni ihan hyvin, imetin kaikkialla onnellisena verhoni suojissa, mutta sitten se ei enää riittänytkään: halusin hoitolaukun. Katselin netistä hoitolaukkuja yötä päivää, kirjoitin selitelyn makuisesti hoitolaukuista blogiinikin (kenelle minun piti hankettani perustella, itselleni vai teille, niin kenellekö?). Että en minä ennen, mutta nyt sellaisen tarvitsin ja tilasin. Pakko myöntää, että hoitolaukusta tuli tosi hyvä olo: tunsin suurta tyydytystä levittäessäni Koskarin vessassa hoitolaukkuni vaipanvaihtosuojan hoitopöydälle ja vaihtaessani lapseni vaipan helposti, niin että kosteuspyyhkeet, varabody ja vaipat olivatkin organisoidusti käden ulottuvilla.
En voi enää salata tätä varsinkaan läheisiltäni. Mieheni sen huomasi kysyessään onko minulla uusi kaulakoru. Vastasin osittain häpeillen, että kyllä, tällanen imetyskoru. Arvasin, että imetysasihoihin tarkemmin perehtymättömät läheiseni eivät heti sulattaisi tarvettani imetyskorulle, vaikka minulla oli heittää perusteleviksi argumenteiksi imetyssanastoa, kuten ”pöllöniskaisuus” ja ”hampomisvaihe”. Poikani epäili korun olevan karkkia ja mieheni epäili sen olevan turhuutta. Mutta minä tiesin, että se on tarpeellinen ja saattaisi ohjata myös naskalihampaiden puraisut rintojeni sijaan koruun (ja se on myös kivan näköinen).
En ole nyt tilannut mitään pariin viikkoon, mutta nyt tätäkin kirjoittaessani minulla on välilehdissä auki Boobin imetysneulemekkoja. Perustelen tätä itselleni sillä, että syksy on täällä ihan juuri ellei jopa ole jo, enkä voi imettää yhdessäkään neulemekossani. Ja minä kun tykkään käyttää syksyllä neulemekkoja. Okei myönnän, että ”vauva pärjää isoveljen vanohoilla vaatteilla” oli myös täysin valhetta ja että molemmat lapseni tarvitsevat mielestäni mitä pikimmin merinovillaiset kypäräpipot (ihan totta, tarvitsevat!).
Huomaan olevani taitava perustelemaan materialistisia pakkomieleteitäni halujani. Tiedän myös sen, että seuralla on näissä asioissa suuri merkitys ja että siihen nähden vietän aivan liikaa aikaa nettikauppoja, Facebook-kirppiksiä ja blogeja selaten. Osa minusta itsesänikin tietää, että tämä kaikki on niiden ”meille ei mitään ylimääräistä vauvakrääsää” -ja ”imettää voi ilman rekvisiittaakin” -periaatteideni vastaista, mutta materialistimutseille tyypillisesti omien periaatteideni pyörtäminen ei hetkauta minua olleenkaan (paitsi kukkaroa). Kuljen vaan tyytyväisenä hoitolaukku olalla keikkuen, imetyskorua kaulassa roikottaen ja imetyssuoja hoitolaukun lokerossaan syöttötilannetta odottaen.
Peten ilme puhuu paljon.
Tässä siis minun tarinani. Vertaistuki on hyvin tärkeää ja siksi kuulisin mielelläni muiden materialistisia taipumuksia omaavien äitien tunnustuksia: jos joku on hankkinut vaikkapa imetysvaatteita tai kokee pakkomiellettä vauvojen silkkimyssyn ostoa kohtaan (jälkimmäinen siis ihan täysin hypoteettinen tilanne, siis niitä Ruskovillan, mutta täysin hypoteettinen), niin nyt saa tunnustaa. Vaikka ihan anonyymisti, täällä ei tuomita.