Merta ja punaviiniä ennen suurta hetkeä
Olin häitä edeltävän viikon suorastaan pelottavan rauhallinen. Lupauduin jopa töihin häitä edeltävänä päivänä, ja sulhaseni/anoppini hätäpuheluun kadonneista lasten ruseteista vastasin kesken työpäivän vain tyynen rauhallisesti, että kyllä me naimisiin päästään vaikka pikkupojilla ei rusetteja kaulassa olisikaan. Onhan niillä ne neilikat taskussa.
Perjantai-illalla käytiin vielä koko porukalla päivän ohjelma läpi moneen kertaan, varmisteltiin yksityiskohtia, mutta ei kuitenkaan stressailtu turhia. Kun bestmanit ja sulhaseni kaarsivat pois juhlapaikalta, minä ja kaasokolmikkoni suuntasimme tunnelmalliseen ja moderniin ”kalastajamökkiin”. Mökki sijaitsi kätevästi aivan hääpaikkamme vieressä, ja aamulla meitä odottikin kampaajat ja meikkaajat juhlatilan oheisessa kokousmökissä.
Oli todella hyvä päätös vetäytyä meren rannalle ennen suurta hetkeä. Kuunneltiin musiikkia, herkuteltiin ja juotiin lasilliset viiniä. Naurettiin ja ihmeteltiin sitä kuinka suuri hetki alkoi olla käsillä. Mietittiin moneen kertaan, kuinka juuri vastahan minä kerroin että me mennään naimisiin, ja juurihan niitä hääkutsuja suunniteltiin ja askarreltiin. Olo oli onnellinen, jännittynyt ja vaarallisen tyyni.
Aamulla tuo tyyni ulkokuoreni vähän rakoili, kun yks kaks maailmani meinasi kaatua kasvoihini ilmestyneeseen pieneen painaumaan. 😀 Tytöt lähettivät minut viisaasti laiturille hörppimään aamukahvia. Jos olisimme valmistautuneet hääpäivään kaupungissa, olisin varmaan ollut todella paljon stressaantuneempi. Nyt kun ympärilläni oli vain merta ja rakkaita tyttöjäni, pysyin muutamia aamun hermoilukohtauksia lukuunottamatta melkoisen rauhallisena.
Tuntui vähän samalta kuin aika olisi hetkeksi hidastunut tai pysähtynyt, sain tuosta illasta suurta energiaa tärkeää päivää varten.