Minä ja hän, eli minä ja Pete-koira

Tämän viikonlopun olen elellyt kaksin hieman harmaapartaisen snautseriherran kanssa. Asunnossamme on ollut kummallisen hiljaista, vain tassujen tepsutusta ja minun paperikasojeni ja kirjojeni kahinaa. Välillä olen sanonut jotain Pete-koiralle, ja vastaukseksi saanut joka kerta ymmärtäväisen ruskean katseen. Perjantai-illallakin hän ymmärsi heti että tarvitsen karkkipussin, idea sai hänet suorastaan ryntäämään eteisen oven taakse.

Olen minä sentään pitänyt taukojakin lukemisesta. Eilen hyppäsin kaverini kyytiin ja hurautimme keittolounaalle kauppahallin Neljä vuodenaikaa -ravintolaan. Minulla iski aivan hurja annoskateus ystäväni ranskalaisesta kalakeitosta, vaikka oma punajuuri-vuohenjuustokeittonikin oli mielettömän herkullista. Suosittelen molempia!

Illalla taas vietin tyttöjen iltaa toisen ystäväni kanssa. Ystäväni lanseerasi termin ”puolalaisten indieleffojen -ystävä kriitikot” dippivihannesten ja juustojen lomassa, ja skoolattiin skumppalasit meille. Pyörähdettiin myös kaupungilla yksillä, mutta tulin jo aikaisin kotiin, laitoin verkkarit jalkaan ja nappasin Peten kainaloon. Siinä sitten syötiin yhdessä subia ja katseltiin elokuvaa. 

Tänään jatkuu kirjojen parissa puurtaminen, mutta nyt alkaa ihan oikeasti näyttämään jopa siltä että kyllä minä näistä kouluhommista ja kandista saatan jopa selviytyäkin. En malta että saan illalla pojat takaisin kotiin! <3

Leppoisaa sunnuntaita murut!