Mites meni viikonloppu?

Seisoimme ystäväni kanssa odottelemassa jumppatunnin alkua.

Kaveri: Mitä puuhailit viikonloppuna?

Minä: Perjantaina vietin vauvan kanssa kaksin koti-iltaa, lauantiana käytiin citymarketissa koko perhe ja sunnuntaina kävin ostamassa viimeiset joululahjat.

Siinä minun viikonloppuni. Räjähdimme kaverini kanssa molemmat nauramaan, parasta tässä on vielä että viikonloppu oli mielestäni kaiken huipuksi tosi kiva ja rentouttava!

Siis kuinka tylsä olenkaan? 😀

Olin onneni kukkuloilla kun lauantai-iltana laitoimme vauvan nukkumaan, teimme tortilloja ja katselimme elokuvia kädet nachoista, salsakastikkeesta ja jalopenoista tahmeana. Juuri hyvä näin. Sunnuntaina nukuimme mieheni kanssa vuorotellen univelkoja pois, ja iltapäivällä kävin jo aivan ylikierroksilla kaikesta nukkumisesta -oli pakko uhmata lupaustani pysytellä poissa joulukaupoista ja pyörähdin hiukan kaupungilla.

Siinä viikonloppuni. Ei mitään ihmeellistä. Ja vaikka naureskelen viikonloppuni citymarket-kohokohdalle, en silti vaihtaisi perheeni kanssa yhdessä vietettyä aikaa mihinkään maailmassa. 

Välillä on toki ihanaa mennä miehen kanssa ihan kaksin vaikkapa syömään kivaan ravintolaan, joskus on vain pakko päästä tanssimaan tyttöjen kanssa, minä kyllä todella tiedän, tai suunnitella paljon kyläilyjä ja muita menoja viikonlopulle, mutta. Onko ihanampaa kuin vaan ottaa rennosti niiden omien kanssa, tehdä yhdessä ruokaa, peuhata vauvan kanssa lattialla tai kulkea lumihangessa koira edellä?

Näiden viikonloppujen jälkeen on vaan sellainen varman rauhallisen energinen olo, eikä puutu mitään.

Tök, en millään haluaisi että tämä kupla puhkeaa.