Mun tytöt teki sen tyylillä, eli pilvissä leijailua ja kokovartalosuklaata!

Aloitin kirjoittamaan tätä ekaa lausetta monta kertaa, mutta tuntuu etten nyt vaan löydä sanoja. Joka tapauksessa, tuo läntti laskuvarjon alla olen minä, ja ehkä enemmän fiiliksissä kuin ikinä!

Kuva on ystäväni Riinan ottama <3

Eilen aamulla minut kaapattiin suoraan sängystä mukaan aivan huikeaan päivään. En oikein ymmärrä, miten olen ikinä ansainnut tällaisen supertyyppien ystäväjoukon, joka järjestää minulle maailman upeimmat polttarit. Pääsin hyppäämän tandem-hypyn neljästä kilometrista, melkein nukahtamaan suklaahierontaan, lojumaan kylpylässä rakkaimpien tyttöjen kanssa ja syömään, syömään, juomaan ja juomaan, sekä tanssimaan kirjaimellisesti aamuun asti, ja aivan parhaassa porukassa. 

Mietin niin monta kertaa että eikö se aika voisi pysähtyä juuri nyt. Esimerkiksi kun ilta johdatti meidät mm. tanssimaan yöllä koskipuistossa suloisten poikien kolmiäänisesti esittämän Stand by me:n tahtiin viinipullot kädessä, kukkaseppeleissä ja pitsimekoissa, niin siinä olisi ollut juuri hyvä olla ja kauan. Tai siinä hetkessä, kun sukelsin vapaapudotuksessa pumpulipilveen ja laskuvarjo aukesi, ja mietin että tältä siis tuntuu lentää.

Joo, olen sanaton. Mun tytöt teki sen tosiaan loppuun asti tyylillä, jokaista yksityiskohtaa, ja niitä pitsimekkoja ja kukkaseppeleitä myöten. Vähän voisin nauraa tai itkeä, en tiedä kumpaa enemmän, nyt väsyttää.

(Ehkä kirjoitan lisää tästä päivästä vielä joskus lisää, ja saatan näyttää pari kuvaa jos ne läpäisevät sensuurin ja polttarivalani, sitten kun pääsen kuvamatskuun käsiksi.)

Kiitos, kiitos, kiitos!