Myöhäistoimituksena läjä kesäterveisiä

 

1. 

Terveisiä Putsaaresta,

Täällä tehtiin retki kalliorannoille, missä opetin pojalle, että aaltojen ja lokkien äänet ovat kaikista eniten äidin lempiääniä koko maailmassa. Poika oppi ainakin sen, etteivät kurkkuvoileivät maistu missään yhtä hyviltä kuin meren vieressä ja ettei niitä leipiä kannata jättää hetkeksikään kalliolle, jos matkassa on kolme koiraa. 

Olen tainnut osoittaa pitkänäköistä oveluutta naidessani itseni tähän sukuun, sillä viikonloppu saaressa lasten kanssa ilman miestäni ei noin niin kuin äkkiseltään kuulosta ihan lomalta. Näiden tyyppien hoivassa se on silti tuntunut siltä. On lisäkäsipareja, pöytään valmiiksi katettuja aterioita, on leikkiseuraa pojalle ja juttuseuraa minulle, sekä paljon palluuttavia sylejä vauvalle. Ja minua taitavampia punkinirrottajia. Yök, täällä on jonkinlainen saariston punkkien päämaja. Punkeista huolimatta reissu on mennyt plussan puolelle, esimerkiksi päikkäriaikaan minulle kannettiin heti eteen lasillinen punaviiniä (joka tuli tarpeeseen, sillä valvoin puoli yötä googlaten kännykällä punkkiasioita ja kuvittelin kuinka ne kiipeävät pitkin lakanoita).

2.

 

Moi Korkeasaaresta,

ollaan keskitytty syömään eväitä ja katselemaan eläimiä. Käärmeet ja muut mönkiäiset ovat tehneet suurimman vaikutuksen perheen toisiksi pienimpään, joka oli mm. yhtä innoissaan tiikeriaitauksessa asustavasta tiikeristä ja ampiaisesta. ”Kato äiti tuolla on tiikeli! Ja ampiainen! Äiti tuolla tiikelin luona asuu ampiaisia!”. Riikinkukko pörhisteli sulkiaan ja eläintarhassa asuva jättiläismerikotka näytti surulliselta. Väliin jääneet päikkärit vähän nopeuttivat reissua, onneksi paikan päältä sai lainaksi rattaita. Iso poika ei olisi millään suostunut noihin vauvojen kapistuksiin, mutta nukahti niihin hetkessä. <3

Nyt äkkiä syömään pizzaa ja hotellille.

3. 

Terkut Puuhamaasta,

Tämä taisi olla kesän suurin hitti! Aamu ei alkanut kovin lupaavasti, sillä löysin itseni tilanteesta, jossa selitän kolmevuotiaalle (parhaassa hotelliaamupalapöydässä ikinä)  mahdollisimman hiljaisella äänellä, että valitettavasti täällä on croisanttien väliin tarjolla vain appelssiinihilloa. Ja ei, en nyt osaa tässä muuttua viikunahilloksi vaikka kuinka haluaisit ja jankkaisit. Ja että ei, täällä ei nyt pelata kännykkäpelejä vaan syödään nätisti. Jotenkin tunsin olevani erityisen onnistunut kasvattaja tuolla hetkellä. Vaikka meinattiinkin aamun jälkimainingeissa hurauttaa suoraa päätä kotiin, niin onneksi stopattiin sittenkin koko päiväksi Puuhamaahan. Poika vipelsi paikasta toiseen ihan tohkeissaan ja oltiin mekin miehen kanssa melko innoissaan pomppumäistä ja kumiveneellä laskettavista liukumäistä. Ihan superhauska päivä! Olisimme saaneet helposti kulumaaan täällä vielä toisenkin päivän, mutta ihan kivaa on mennä välillä kotiinkin. 

—

Kröhöm, blogihiljaisuus ei suinkaan ole ollut tahallista, vaan on tainnut nuo kesäterveiset jäädä jonnekin matkalle ja ilmestyivätkin nyt sitten kaikki samaan aikaan… Ei vaiskaan, myönnän röyhkeästi että olen ihan täysin keskittynyt istumaan kahviloissa, väkertämään iltamyöhään tortilloja yövieraiden kanssa, popsimaan suoraan anoppilan pellosta mansikoita ja käyttänyt lasten nukkumishetket joko maailmanparantamiseen ja herkutteluun tai sitten nukkunut itsekin. Nyt tuli kuitenkin ikävä teitä ja blogia, toivottavasti teilläkin on ollut kivaa! <3 Palataan taas kun blogilinjoilla ei ole häikkää. ;)

 

Psst! Vaikka blogi on vaipunut osittain kesälomalle, niin instagram päivittyy aktiivisesti! (@lentoaskeleita)