Oma tyyny, oma kahvikuppi, oma pyykkivuori

Eilen meidän konkkaronkka pakkasi taas kerran auton täyteen ja huristeli kotiin kauniissa kesäillassa. Ai että miten ihanalta oma sänky ja oma tyyny tuntuivatkaan puolentoista viikon erossaolon jälkeen, ja nyt hörpin kahvia omasta kahvikupistani. Kassit on vielä osittain purkamatta ja ”kotoisa sekasotku” hiipinyt taas asuntoomme, mutta ei haittaa, sillä kotona ollaan.

Nyt tekee mieli nauttia välillä kaupunkikesästä ja katsastaa mitä tälläkin rakkaalla kaupungilla on tarjottavaa. Mietin tässä hankkisinko pojalle pyöränistuimen, mutta sitten totesin että ehkä me valloitetaankin näitä kesäkatuja ihan rattaita työnnellen (kaikki Tampereen keskustassa pyöräilevät tietävät miksi, huoh). Olikin jo ikävä lempikahviloita ja turistiparvia. Puistopäivät, kirjastoreissut, kaupungilla haahuilu, täältä me taas tullaan! Tällä viikolla haluan ainakin käväistä Tallipihassa ja mennä piknikille Näsipuistoon. 

Niin tai siis täältä me taas tullaan, mutta vasta huomenna. Tänään päivystetään koko päivä kotona odottaen elektroniikkaliikkeen kuljettajaa joka tuo meidän uuden pesukoneen. Arki on huomattavasti mukavampaa kun ei tarvitse vältellä nyrkkipyykkiä ja hokea, että no kyllä tota vielä yhden kerran pitää, ainakin kotona… Voisin vaikka voittaa jonkin kotirouvakilpailun tältä meidän pesukoneettomalta ajalta, mutta säästän teidät kuitenkin yksityiskohdilta.

Varmaan huomasittekin ettei minulla taaskaan ollut mitään hirmu tärkeää tai jännää kerrottavaa, kunhan höpöttelen. Ihanaa alkavaa viikkoa ainakin halusin toivottaa, pus!