On päivä täydellinen

Otsikko on lause eräästä suomiräppikappaleesta, jota kuuntelimme pojan kummitädin kanssa 18-vuotiaina ajellessamme rundia Rauman keskustassa. Muistan biisistä vain muutamia sanoja sieltä täältä, sen esittäjääkään en enää muista, mutta rytmi ja tunnelma tulevat mieleeni aina pysähtyneen kuumina kesäpäivinä.

Tässä me sen ajan hulttiot nyt tänään oltiin, viettämässä kesäpäivää vanhassa kotikaupungissamme. Toinen nykyään äiti, toinen kummitäti. Meidän kanssamme kulki myös pieni serkkuni, joka on myös jossain vaiheessa muuttunut parikymppiseksi hurmaavaksi naisenaluksi.

Poitsu ja kummitäti. <3

Voi kuinka olinkaan kaivannut kesäistä Raumaa. Niitä vanhan kaupungin mukulakiviä, Kontion sisäpihaa, ketjuliikkeettömiä pikkukatuja, kauniisti hoidettuja jättiläispuita ja suloisia kujia. Kahvilassa minä kannoin täyttä tarjotinta pojan kävellessä perässäni. Tulimme jyrkkien rappusten kohdalle ja minä siinä mietin miten hoidan tuon pätkän niin, että poika ei vahingossa kompastu kun käteni olivat kiinni tarjottimessa. Ystävällinen setä näki tilanteen, nappasi poikaa kainaloista ja nosti hänet turvallisesti maahan. Nämä ovat niitä pikkukaupunkien juttuja, jotka saavat minut niin hyvälle mielelle.

En voi olla ihmettelemättä, miten en nähnyt tätä kaupunkia silloin kun asuin täällä. Edelleen odottelen lottovoittoa, että voisin ostaa perheellemme sellaisen ”Rauman asunnon” tuolta vanhan kaupungin puutalojen joukosta.

Toisaalta, silloin joutuisimme itse grillaamaan emmekä pääsisi istahtamaan äitini kesäpöytään.

Plutattiin iltaan asti takapihalla ja heiteltiin delffiiniä. Siinä biisissä sanottiin myös jotain sellaista, että sekunti tuntuu kuin se olisi tunti ja jotain katujen kuljeskelemisesta ja tarinoiden keksimisestä. Voi kun muistaisin kappaleen nimen, linkkaisin sen teille, se olisi täydellinen lopetus tähän. Nautitaan näistä hetkistä.