Lähetin eilen kauppareissulle lähteneelle miehelleni tekstarin, jossa luki: ”muista se kala ja osta myös jumppapallo, nyt otetaan kaikki konstit käyttöön”.

Tämä raskaus ei ole ollut fyysisesti kovin helppo, alun parin kuukauden pahoinvointijakso vei yleiskuntoni riman alle ja sitten puolen välin tienoilla voinnin ollessa muuten hyvä, tuli kuvioihin turhan napakat supistukset. Eli minua ei ole kauheasti lenkkipoluilla nähty, ellei noita parinkymmenen minuutin verkkaisia koiran kanssa käyskentelyjäni lasketa ”lenkkeilyksi”. 😉 Tarkoitukseni ei ole nyt vain valittaa, vaan vähän pohjustan sitä, miksi täällä mietitään nyt epätoivoisesti erilaisia mahdollisimman kevyitä liikuntavaihtoehtoja. Viime raskaudessani kävin näillä viikoilla bodybalancessa ja tein tunnin maastolenkkejä lumihangessa vielä kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa. Ihan samalla tavalla en siis voi toimia nyt. 

En ole varmaan koskaan ollut yleiskunnoltani näin heikossa kunnossa. Oikein huomaan, kuinka sekä mieleni ja kroppani anovat liikkumista, mutta koska supistusten kanssa ei näillä viikoilla kannata ottaa mitään riskejä, ei ns. kunnon liikunta ole nyt vaihtoehtona. Juuri nyt olisi kuitenkin samaan aikaan aivan ensisijaisen tärkeää auttaa kroppaa kantamaan muuttuneita painopisteitä ja pitää kehosta huolta myös liikunnan avulla. Tähän asti olen tehnyt vain noita etanan vauhtia eteneviä lenkkejäni koiran kanssa, mutta nyt tuntuu siltä, että esimerkiksi selkäni naksahtaa kohta lukkoon ellei niitä ”kaikkia konsteja” tosiaan kokeilla. Vietin tovin googlaillen ja moni tuntui liputtavan jumppapallojen nimeen, joten sellainen komeilee nyt olohuoneessamme. Ainakin eilisen pallon päällä istuskelun ja lantion pyörittelyn avulla tuntui, että olisin todella saanut alaselkääni vähän avattua. 

Mutta mitäs tämän kanssa sitten kannattaisi tehdä? Olen nyt istuskellut pallolla ja ”rullaillut” sillä ympyrää, varovasti hieman pomppinut niin, että reidet saisivat hiukan harjoitusta ja käyttänyt sitä venyttelyapuna. Tässä on vielä muutama päivä tenttiin lukemista jäljellä, ja ajattelin istahtaa aina tauoilla pallolle korjatakseni istuma-asentoani (nytkin istun tässä pallon päällä 😀 ). 

Onko siellä muita, jotka ette ole voineet harrastaa varsinaisesti liikuntaa raskausaikana? Mitä liikuntamuotoja teillä oli tuolloin käytössä, auttoiko esimerkiksi jokin tietty liike mahdollisiin selkäkipuihin? Entä onko siellä ketään jumppapallojumppailijaa, joka osaisi vinkata kevyitä liikkeitä pallon kanssa tehtäviksi? Olisin aivan superkiitollinen pienestäkin neuvosta. Voi miten kaikki sympatiani onkaan nyt niiden puolella, jotka ovat joutuneet peräti vuodelepoon odotusaikana!

Ps. Niin ja kysyin siksi että uhka vai mahdollisuus, sillä uhkana toki on, että pallo jääkin pölyttymään jos en keksi tarpeeksi hyödyllisiä liikkeitä sen kanssa harjoiteltaviksi. Kuten poikani eilen totesi, ”alas nyt äiti sitten jumppaamaan”. 😀