Valonkaipuu ja muita marraskuun vaikutuksia

Ei hitsi, marraskuu on jälleen piilottanut jokaisen auringonsäteen joko harmaan pilvimassan tai aikaisin saapuvan pimeyden taakse. Poikani kysyy joka päivä tullessamme neljän jäljissä kotiin, että ”äiti onko jo ilta”. Vastaan, että ei ole, vaikka siltä tuntuukin. Jatkuvalta illalta. Tuntuu, ettei valo osu kotiimme mistää raosta, keinovalo tuntuu liian keltaiselta ja kaipaan valoa aivan suunnattomasti. Muistin lauantaiaamuna yhden niistä syistä, miksi pidin niin paljon vanhasta asunnostamme: korkeat ikkunat päästivät harmaankin valon sisään. Juuri nyt harkitsen ensimmäistä kertaa elämässänäi kirkasvalolampun hankkimista oikein vakavissaan.

Onneksi kohta tulee joulu, eikä pimeyskään näytä aivan niin ankealta kun kaikki koristellaan valoihin. Taidan kaivaa meidänkin muutamat jouluvalot varastosta esiin, sillä jos koskaan, niin nyt niitä tarvitaan. 

img_7733.jpg

Onhan tässä hämärän ajassakin tavallaan oma viehätyksensä, sillä kynttilät eivät tunnu samalta mihinkään muuhun vuodenaikaan verrattuina. Vastapainoksi sytytänkin niitä kuin manian vallassa ja koen, että ne tarvitsevat vielä kaverikseen jotain lämmintä. Ei ihme, että aina puhutaan syksyn ja talven yhteydessä siitä ”vilttiin käpertymisestä” ja teemukeista joita juodaan villasukat jalassa. Tajuan sen, sillä tahdon laittaa musiikkia soimaan, kuumentaa glögiä (tai sitä teetä), leipoa hulluna sämpylöitä ja laittaa tulen takkaan. 

Olen myös huomannut, että keskeneräiset sisustusprojektimme ovat alkaneet pistää silmään nyt oikein kunnolla. Ehkä tämä on alkusoittoa jollekin pesänrakennusvietille tai sitten ihan vain marraskuun syytä, mutta raahaan minulle epätyypillisesti perässäni imuria joka paikkaan, napisen hiekkaisesta eteisestä ja selaan sisustuskuvastoja. Katsotaan, mitä tässä saadaan aikaan, näytän sitten teillekin tänne, jos jotain keksimme.

Minkälaisia vaikutuksia marraskuulla on teihin?

Suhteet Sisustus Oma elämä

Ilta entisessä elämässä

Eilinen tuntui hypyltä menneisyyteeni: oli täsmäisku Stockmannille, koska illaksi ei ollut mitään päällepantavaa, oli hiustenlaittoa ja kynsien kuivattelua tyttöjen kanssa meidän vanhassa asunnossamme (joka on nykyään rakkaan ystäväni koti), illalla opiskelijajuhlat ja yöllistä korkokenkien kopsutusta rappukäytävässä. 

img_7690.jpg

Valmiita lähtöön! (tai no minä  näköjään kenkiä vaille 😀 )

Juhlimme eilen ainejärjestömme pyöreitä syntymäpäiviä ja vaikka minä en yleensä sattuneesta syystä olekaan mukana opiskelijariennoissa, niin tätä en minäkään halunnut jättää missään nimessä väliin. Oli kyllä ehkä vähän noloa, että jopa professorimme jaksoi tanssia minua enemmän, mutta hei, minäkään en sentään ihan koko iltaa istunut pelkästään pöydässä. 😉 Kerrassaan hauska ilta, hyvää ruokaa ja mahtavaa seuraa! Painoin kahdentoista aikaan tilausbussin stop-nappulaa ennen juhlien viralliseen jatkopaikkaan saapumista, ja tanssilattioiden valloituksen sijaan kipitin ystäväni kämpille nukkumaan. Fiilis oli epätodellinen, kun kävelin korkokengissä yöllisellä kaupungilla selkärankaani iskostunutta reittiä pitkin tutulle alaovelle, kiersin vanhaa avaintani lukossa ja heitin avainnipun sen saman kenkäkaapin päälle kuin ehkä tuhat kertaa aiemminkin. Uni tuli heti kun pääsin sänkyyn. Aamulla oli niin rentouttavaa syödä yhdessä aamupalaa ystäväni kanssa, kuulla kuinka muiden ilta oli jatkunut lähtöni jälkeen, juoruta iltapäivään asti yövaatteissa ja piipahtaa vielä yhdessä myöhäisellä lounaalla. 

img_7686.jpg

Voi kun vielä oppisin laittamaan kamerani asetukset kuntoon hämärässä keinovalossakin! Neuvoja?

Nyt kuitenkin huomaa, että viime viikko ja eilinen valvominen vaativat veronsa (en edes muista, milloin olisin viimeksi jaksanut valvoa yli puolenyön): kroppani taitaa luulla tästä väsymyksestä päätellen, että olisin todella tanssinut skumppakuplia päässäni neljään asti yökerhon tahmealla lattialla. Harmikseni energiat eivät enää millään riittäneet yhden superporukan eli #momfie-jengin  pikkujouluihin Helsingissä, mutta olen hiukan kateellisena hengessä mukana. <3 Nyt hiukan irtokarkkeja, leffa, saunaan ja nukkumaan. 

PS. Ai niin ja ekstravinkki kaikille raskaana oleville, joilla on vaikka pikkujouluja luvassa: äitiystukisukkahousut. Hiukan pelottava sana, mutta voi että kuinka jalat kiittää korkokengissä kävelystä ja seisoskelusta huolimatta. Niitä saa esimerkiksi Stockalta ja ovat todellakin sen parinkympin arvoiset. Näyttävät ihan tavallisilta sukkahousuilta, mutta virkistävät jalkojen verenkiertoa, sekä ymmärtääkseni vielä tukevat jotenkin vatsaakin. Suosittelen.

 

Suhteet Oma elämä