Isien päivänä

Isien sunnuntain aamuna me hiippailimme pojan kanssa yöpuvuissamme yläkertaan vatkaamaan rahkakuorrutusta eilen salaa leivottuun kakkuun. Ulkona oli vielä pimeää, kello ei näyttänyt paljoa yli seitsemää ja hyvin pian kakun koristelun jälkeen poika vetäytyi sohvalle katsomaan piirettyjä. Minä vastustin houkutusta ottaa peiton ja tyynyn kaverikseni ja liittyä pojan seuraan. Aloin sen sijaan kuorimaan hedelmiä, paistamaan munakasta, pesemään salaattia ja kattamaan pöytää. Poika ei oikein hyväksynyt jutun ideaa, että tässä tehdään kakkua, avataan croisanttipusseja ja rapistellaan lahjapapereita isiä varten, eikä hänelle itselleen ollut paketin pakettia, ei kakun kakkua. 

img_7655.jpg

Tämän perheen isi sai lahjakseen pitkät aamu-unet, herkkuaamupalan, pojan askarteleman kortin, valmiiksi täytetyn toilet-pussukan matkoja varten (olen nero: kertaakaan en enää huomaa toisen ollessa vaikka työreissussa, että se ainoa hammastahna on miehen kassissa) ja minulta lupauksen kokata hänen lempiruokiaan. 

img_7652.jpg

En päässyt tänään onnittelemaan omaa isääni tai pappojani, sillä meillä käväisi perjantai-iltana vatsapöpö, joten tällä kertaa onnittelimme heitä vain puhelimitse. Iskä ja papat olivat onneksi ymmärtäväisiä ja totesivat, että voihan se isänpäivä olla milloin vaan. No voihan se toki olla, mutta kyllä ne isät ja papat vaan juhlapäivänsä ansaitsevat. Katselin eilen, kun poikani ja mieheni rakensivat pihalla lumiukkoa ja mietin, että sellaisia ne isit lasten mielestä taitaa aina olla: tekevät ihmeitä kuten muuttavat lumen ukoksi, jolla on porkkananenä. Minä ainakin ajattelin pikkutyttönä, että minun isäni osaa mitä vain, oli sitten kyse merikarttojen tulkitsemisesta, talon tai kaninhäkin rakentamisesta hyvän musiikin arvostamiseen. Ja oikeastaan vieläkin. 

img_7630.jpg

Juuri nyt nuo minun tyypit menivät päiväunille, otin hetken blogille ja pian minä alan laittaa sitä lupaamaani lasagnea. Jos poika nukahtaa ennen isäänsä, katsotaan varmaan Shamelessia ja syödään suklaata. Aika hyvä sunnuntai.

Mainiota isänpäivää kaikille isille, erityisesti omalleni sekä miehelleni, joka on mielettömin isä pojallemme, mitä voisin ikinä toivoa. <3

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Vanhemmuus

Muutama hämmentynyt sana odottajan ruokavaliosta

Tästä aiheesta on kirjoitettu jo varmasti monen monta juttua, mutta kannanpa minäkin hämmentyneen korteni kekoon. Eli raskausajan ruokailu pitkine kieltolistoineen, jotka tuntuvat vaihtelevan neuvoloittain. Esimerkiksi niinkin viattomalta ja terveelliseltä kuulostava juoma kuin vihreä tee on kielletty eräässä neuvolalappusessa jonka sain, kun taas turkulaisen kaverini neuvolalistassa oli laitettu rooibos-tee banniin. Esikoistamme odottaessani minua kehotettiin välttämään kaikkia pehmeämpiä juustoja, olivat ne pastöroituja tai ei (arvatkaa nakersiko se tällaisen juustosyöpön mieltä), kun taas nyt linja tuntuu olevan lähteestä riippuen rennompi: kaikkia kotimaisia juustoja voi syödä hyvillä mielin, kunhan tarkistaa paketista sen pastöroitu-merkinnän. 

img_7627.jpg

Siinä se paha missä mainitaan

Olin poikaamme odottaessani ihan rehellisesti sanottuna hysteerinen kaiken ruokaan liittyvän kanssa. Kaveripiirissäni kiertää eräs hyvin hormonihuuruinen urbaanilegenda allekirjoittaneesta, jonka mukaan olin rouskuttanut tyytyväisenä porkkanoita toisensa perään, kunnes vilkaisin pussia, jossa luki tuomio: ”sisältää runsaasti a-vitamiinia”. Tarinan mukaan olin sylkäissyt porkkananpalat suustani ja mennyt itkien sanomaan miehelleni, että nyt meidän tarvitsee lähteä ensiapuun, sillä söin neljä porkkanaa ja vauvalla on ehkä a-vitamiinimyrkytys. En tässä paljasta, pitääkö tarina paikkansa, mutta muunmuassa mieheni kuuluu sen innokkaisiin kertojiin.

(samat tarinankertojat väittävät, että olisin googlannut ”Makuunin irtokarkkikauhat +bakteerit”)

Ei tarvitse siis erikseen mainita, että kolme vuotta sitten noudatin listoja orjallisesti, eikä niissä ollut mielestäni pienintäkään pelivaraa. Nyt olen suhtautunut syömisiini huomattavasti rennommin, tai paremmin sanoen maalaisjärjellä, mikä on tehnyt ihan hyvää mielenterveydelleni. Okei, oli nytkin yksi keissi, jolloin söin vahingossa parmankinkkua (huom. kuumaksi kuumennettua), mutta Lily-kollegat listivät onneksi orastavan paniikkini heti ja neuvoivat vain jättämään jatkossa ne parmankinkut syömättä. 

Mutta takaisin vihreään teehen. Ihana neuvolantätini otti oikein asiakseen selvittää, että miksi se vihreä tee on kieltolistalla. Sain neuvolakäynnin jälkeen puhelun, jossa hän kertoi ottaneensa yhteyttä THL:lään ja selvittäneensä, että vihreää, mustaa ja valkoista teetä voi juoda hyvillä mielin ja jopa sitä rooibosta, mutta terveysvaikutteiset yrttijuomat on syytä jättää väliin. (ihan tosi juttu, hän otti kysymykseni oikein asiakseen <3 ) Nyt voin siis juoda iltateeni ilman huonoa omatuntoa! Juustojakin olen syönyt surutta, kunhan vain tarkistan ensin, että ne ovat pastöroituja tai ruuanlaitossa muuten kuumennettuja. Ehdin hiukan huolestua kuultuani, että majoneesi on myös ehkä kiellettyjen listalla, sillä olen syönyt sitä aika monessa paikassa tietämättäni riskistä. Kuulemma raakakaan kananmuna ei kuitenkaan ole kielletty, kunhan vain on varma, että majoneesipohjainen tuote on säilytetty oikein, eikä esimerkiksi pidetty pitkään lämpimässä.  Lakujakin olen syönyt ihan hyvällä omatunnolla, sillä verenpaineeni huitelee niin matalalla, ettei ole ollenkaan haitaksi, jos se sieltä vähän nousisi. 

Hitsit, että tällainen maalaisjärkisyys tuntuukin hyvältä kaiken skitsoilun jälkeen. Olen kyllä yhä erityistä tarkempi mm. keittiöhygieniasta, tuotteiden oikeasta säilytyksestä ja jätän kaikki vakuumipakatut jutut ja raa`at lihat/ kalat kauppaan sekä muuta sellaista, mutta en enää menetä yöuniani yhden teekupillisen jälkeen. Sushia olen tilannut mieheltäni sitten synnärille. 

Tämä asia taitaa olla sellainen, että tulkintoja näistä listoista on yhtä monta kuin odottajiakin ja niihin suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Olisikin tosi mielenkiintoista kuulla, kuinka tarkkaan olette seuranneet noita suosituslistoja? 

Perhe Raskaus ja synnytys