Tänään meillä vietettiin vihdoin muuton ja remontin vuoksi viivästyneitä poikamme kaksivuotiskemuja. Tämän kunniaksi katoin pöydät täyteen herkkuja, sidoin kattoon viirinauhoja ja pompomeja (ja vielä niille kysyneille tiedoksi: ei, en ollut ripustanut kattoon pesuvamppuja <3 ), nautin yli parinkymmenen hengen porukkamme seurasta ja kiireessäni kahvinkeittelypuuhiltani en huomioinut kameraa kovinkaan paljon. Muutama viikko sitten täällä blogissakin oli havaittavissa pientä synttärihulluutusta, mutta ihan niin loppuun asti viilattuja kemuja en sitten saanutkaan aikaan, mutta olivat juhlat ihanat silti.

Poikani käyttämää termiä lainaten: huippukivat synttärit saimme aikaan reseptillä, johon kuului paljon karkkia, ilmapalloja, sirkusteltta, vesi-ilmapalloja terassilla ja kaikki parhaat tyypit. Tässä muutamia fiiliskuvia päivältä.

Viime vuoden kakkunoloudessani olin suunnitellut, että tänä vuonna nappaan kyllä sitten kuvan niistä kakuista, vähän niin kuin todisteeksi, että minäkin joskus osaan leipoa. 😉 Näköjään kuitenkin rajasin etualan kakut kuvasta oikein näppärästi, höh. Eli tyydyn nyt huutelemaan tässä, että tarjolla oli ihan oikeaa kakkuakin, ihan varmasti oli…

Juhlissa selvisi, että poika oli lähes jokaiselle vieraalle vastannut lahjatoiveita kyseltäessä hyvin ytimekkäästi ”rekka”, joten paketeista paljastui menopelejä melko moneen lähtöön. Niistä sitten oltiinkin niin tohkeissaan, ettei oltaisi illalla maltettu mennä nukkumaankaan!

Paikalla oli pojan koko lähipiiri isovanhemmista ja kummeista ystäviin. Nyt pieni imelyysvaroitus, mutta juhlaväkeä seuraillessani jouduin kaiken hälinän keskellä jonkinlaisen tunnemyrskyn valtaan ollessani niin onnellinen siitä, kuinka paljon meidän vanhempien lisäksi rakastavia ihmisiä poikamme elämässä onkaan. On palvovia isovanhempia, rakkaita serkkuja, setiä, tätejä, kummeja, ystäviä, niin monia joille hän on pienestä lähtien rakas ja tärkeä. Minusta on niin liikuttavaa seurata, kuinka hän on ystävystynyt omien ystävieni kanssa ja kietonut kaikki jo vauvana lapsenpullean kätensä ympärille, sekä on hyvin koskettavaa päästä todistamaan pienten lasten välisten ystävyyssuhteiden syntymistä. Siellä ne omatkin aikuiset ystäväni istuvat vapaaehtoisesti sirkusteltassa ja heittelevät ilmapalloja. <3

Huom! Loppuun vielä neuvo kaikille bloggaaville ystävilleni! Jos kirjoitatte blogissanne, että jätskibaari lastenkekkkereihin tai mihin tahansa juhliin olisi hyvä idea, mutta juhlia edeltävänä iltana mietittekin että äh, tätä tarjottavaa on jo niin paljon, eikä meillä olisi tarpeeksi kulhoja enää tähän hätään, niin miettikäähän vielä uudestaan! Jos ette pidä nimittäin mitään salablogia, niin hyvin hyvin suurella todennäköisyydellä osa vieraista (ja aviomies) odottaa pääsevänsä siihen jäätelöbaariin. 😀 <3

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä!