Loppukesän mekossa

img_4014.jpg

img_4028.jpg

img_4036.jpg

img_4023.jpg

Radiossa sanottiin, että enää ei ole kesä, mutta ei vielä syksykään. Olemme välitilassa ja siellä on yhä kuumaa, mutta ei samalla tavalla kesä kuitenkaan. Juuri siltä minustakin tuntuu.

Tilasin jo kuukausi sitten Asokselta tuon ruosteenpunaisen mekon ja myöhemmin minua oikeastaan kadutti, etten palauttanut sitä. Se tuntui heinä/elokuun vaihteeseen oudon tunkkaiselta ja ribneulos minulle liian ysäriltä. Tänään pakkasimme piknik-viltin, pari hiekkaämpäriä sekä eväitä ja minulle oli heti selvää, että halusin pukeutua hutiostokseeni. Osittain siksi, että olen vannonut, etten tee enää hutiostoksia ja aion keksiä käyttöä kaikille vaatteilleni, mutta lopulta osin siksi, että tänään tuo mekko tuntuikin juuri oikealta. Se on juuri sopiva tähän hämmentävään helteiseen loppukesään. Sen värissä ja mallissa on jo jotain syksyä, mutta tavallaan se menisi kesämekostakin. Jopa ribneulos näytti silmääni hauskalta vaihtelulta (vaikka huh miten armoton se onkaan). Päivän jälkeen ihan harmitti, että mekko pitää pestä, enkä voi laittaa sitä huomennaki

Järven rannalle oli kerääntynyt väkeä. Paviljongeissa juhlittiin kaksia synttäreitä ja kaunis päivä houkutteli järvelle melojia ja vesiskoottereita. Tyttäreni vähät välitti siitä, ettei hänellä ollut uimapukua ja kun hän oli kerran pyllähtänyt veteen, en enää viitsinyt kieltää häntä kastelemasta vaatteitaan. Rannallehan sitä oltiin tultu ja miksi muuten kuskaisimme aina sitä varavaatekasaa mukanamme. Poikani rakensi hiekkalinnan ja keräsi simpukoita. Toimme päivän päätteeksi kotiin pari kiloa hiekkaa vaatteissamme ja ihollamme, mekossani oli aurinkorasvaa ja helmaan oli pyyhitty pienet kasvot eväiden syömisen päätteeksi. 

Melkein aina minä jotain tulevaa kohti haikailen, mutta juuri nyt en minnekään. Nyt on hyvä.

INSTAGRAM / FACEBOOK / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Suhteet Ystävät ja perhe Trendit

Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin muuttaville

Olen saanut jonkin verran sähköpostiviestejä, joissa minulta pyydetään vinkkejä Yhdysvaltoihin muuttaville. Tuleehan näistä ihan imarreltu olo, että joku on ajatellut ottaa yhteyttä juuri minuun ja ajatellut, että minä tiedän jotain näistä asioista. Autan mielelläni selventämään käytännön juttuja minkä pystyn, mutta samalla kuitenkin muistutan, että oikeastaan minäkin olen vielä aika untuvikko täällä. Muistan, kuinka viime loka/marraskuussa itse kirjoittelin ahkerasti ”paikalliskontaktieni” kanssa ja heidän vinkkinsä osoittautuivat kullanarvoisiksi heti ensimmäisinä viikkoina. Viisumiviidakosta en osaa sanoa mitään, sillä kaikki tulevat tänne niin erilaisin suunnitelmin (vaikka syy on kaikilla sama: joko työ tai rakkaus). Vasta täällä olen myös ymmärtänyt, kuinka järjettömän iso maa tämä on. Joka osavaltiossa on omat lakinsa ja käytäntönsä ja kulttuurierot maan eri puolilla voivat olla yhtä radikaalit kuin vaikka matkatessa Suomesta Espanjaan. Niinpä osaan kertoa vain etelästä. 

Muutaman jutun kirjoitan kuitenkin jokaiseen sähköpostiin ja tässä ne nyt tulevat:

– Ensimmäinen viikko voi olla todella raskas, älä pelästy. 

– Jos sinulla on paikallinen kontakti, joka voisi ehkä jopa etukäteen hommata sinulle edes väliaikaisen puhelimen, jossa on netti ja navigaattori, säästyt monilta pähkäilyiltä. Heti ensimmäisenä päivänä meidän piti alkaa kartoittamaan paikallisia lääkäriasemia saadaksemme tyttäremme lääkäriin, mutta milläs sitä sitten kartoittettiinkaan, kun ei ollut vielä nettiä. Ilman navigaattoria on mahdotonta löytää mihinkään, melkeinpä edes ostamaan sitä navigaattoria. Amerikkalaiset sim-kortit eivät toimi suomalaisissa kännyköissä! 

– Jos sinulla on asunto valmiina, on ihan lottovoitto, jos joku voisi käydä laittamassa jääkaappiin ihan vähän jotain ruokaa jo etukäteen. Ainakin vettä. 

– ”Mitä mukaan?”-kysymykseen minulla on aina yksi ja sama vastaus, sillä täältä saa kaikkea: omat petivaatteet, peitot ja pussilakanat. Amerikassa nukutaan sellaisen viltti/irtolakanasysteemin kanssa, mistä ainakaan itse en niin välitä. Pussilakanoita on todella vaikeaa löytää mistään muualta kuin Ikeasta ainakin omien etsintöjeni perusteella. Tietysti on kivaa tuoda vaikka jotain Iittalaa, Marimekkoa tai mikä kellekin tuo koti-Suomen mieleen. (Kun aikaa menee vähän aikaa ja asetut, niin Ikeasta saa sitten niiden pussilakanoiden lisäksi mm. noitapillejä ja silliä)

– Kahvin ystäville: pari kahvipakettia on hyvä laittaa matkalaukkuun, sillä oman paikallisen suosikkikahvin löytämisessä voi mennä hetki.

– Jos pystyt aloittamaan vakuutusselvittelyn jo Suomessa, aloita. On hyvä tietää jo etukäteen edes yksi lääkäriasema, johon voit mennä, jos jostain syystä lääkäriin täytyykin päästä heti. 

– Lähes kaikissa tiskialtaissa on jätemylly. Se näyttää ihan tavalliselta viemäriltä ja menee päälle seinästä valokatkaisijan näköisestä napista. Älä ikinä tunge kättäsi ”viemäriin”, kuten minä tein. Onneksi en ajatellut laittaa samalla ”valoja” päälle keittiöön. 

– Jos tarvitset jotain, etsi lähin Target. Sieltä saa kaikkea ruuasta (tosin valikoima on varsinaisia ruokakauppoja suppeampi) vaippoihin, shampooseen, kodinkoneisiin, leluihin ja ties mihin. Esimerkiksi sen navigaattorin. Wallmart on aika karu paikka, itse välttelen sitä. 

– Sellaisia Citymarket/Prisma-tyylisiä ruokakauppoja ei ole. Lähimpänä vastaavia ovat ehkä Publix (edullisin näistä), Whole Foods, Harris’n Teeter ja Earth Fair. Myöhemmin kannattaa liittyä esimerkiksi Costcoon, jos sattuu olemaan isompi perhe tai haluaa käydä vain harvoin kaupassa. 

– Laukussa on aina kätevää olla yksittäisiä dollarin seteleitä esimerkiksi tippitilanteita tai kodittomia varten. (Tippiprosentti on kaksikymmentä, pikaruokaloissa tai kaupoissa ei tipata)

– Auto on pakollinen, ellet satu asumaan suurkaupungin keskustassa. 

– Liity esimerkiksi paikalliseen Facebook- tai meetup.com-ryhmään. 

– Perusvarovaisuutta täytyy vähän lisätä, kannattaa esimerkiksi lukita auton ovet parkkipaikalla heti autoon istahtaessa ja kaivaa ne avaimet esiin jo kaupan sisällä.

 

Siinä oikeastaan ne yleispätevimmät neuvot, jotka osaan sanoa. Minulle saa kyllä ehdottomasti jatkossakin laittaa sähköpostia aina jos siltä tuntuu, mutta ajattelin koota tähän ne omat yleisimmät vinkkini. Ja hei muut tänne muuttaneet, olisi ihan mahtavaa, jos osaisitte vielä täydentää listaani jakamalla omia kokemuksianne!

Ajattelen niin lämmöllä minuun yhteyttä ottaneiden edessä olevia mielettömiä seikkailuja. <3 Good luck for everything.

 

img_2478.jpg

Charleston, SC 

Lue täältä, millaisia kulttuurieroja huomasin heti alussa. Täällä myöhemmät 3+1 asiaa, joiden huomasin amerikkalaistuneen itsessäni.

Täältä löydät lisää juttua ruokakaupoista. 

Täällä kirjoitin siitä, kuinka tutustuin paikalliseen mamaporukkaani. 

Täällä kertomus ajokorttihässäkästä. 

 

Seuraatko jo? FACEBOOK / INSTAGRAM */ LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

*Instagramin-tarinat osio päivittyy ahkerimmin! Olen koukussa.

Suhteet Oma elämä Matkat