Niiden perinteisten ”mikä päivä tänään onkaan” ja ajantajun kadottamisten lisäksi tässä lomailussa on ollut muitakin sivuvaikutuksia. Lompsuttelin äsken esimerkiksi iloisesti anoppini crocsit jalassa yöhousuissani koiran kanssa naapuria vastaan, enkä edes kyseenalaistanut vaatetustani morjestaessani häntä. Kahvittelu kekseineen on lipsunut normaaliksi ateriankorvaajaksi, kun taas esimerkiksi grillatut auraherkkusienet ja salaatti käyvät iltapalaksi. Normaalisti yhdeksältä pojalle luetaan viimeinen iltasatu, tänään yhdeksältä hypättiin vielä viimeiset pomput trampoliinissa.

Lisäksi puheestani on merkillisesti hävinnyt kirjaimia. Normaali ”kato nyt” onkin ”kat ny!” ja säätilaa tiedustelen kysymällä ”kumne sää siel o?”. En puhu kotioloissa kovinkaan vahvasti murteella (ainakaan luullakseni, hehhe!), mutta ei tarvita kuin päivä tai pari Raumalla ja lähistöllä niin kieleni länsirannikoistuu taas välittömästi. Sillai se o ain menny. Tässä syy, miksi kirjoitan enimmäkseen kirjakielellä. 😉

Loman sivuvaikutuksena on myös melkoinen vitamiiniyliannos, sen verran perusteellisesti on tullut popsittua musta -ja punaviinimarjoja, vadelmia, mustikoita, mansikoita ja herneitä. Olen hehkuttanut jo muiden kyllästymiseen saakka sitä kuinka siistiä minusta on hakea salaatit, sipulit ja kurkut suoraan pihan kasvimaalta, puhumattakaan yrteistä ja kypsyvistä tomaattitertuista. 

Meidän yleensä melko rauhallinen karvanassummekin on selvästi lomafiiliksissä, sen verran on pallo saanut kyytiä.

Ajateltiin, että loman sivuvaikutuksena voisi olla tutin mystinen katoaminen. Kestettiin nukkumaan mennessä puoli tuntia, kunnes sydän särkyneinä todettiin että kakkamaisin idea ikinä. Eli ei sittenkään vielä.

Hyvää yötä! <3