Leppisvarpaat täällä moi! Villakerroksiin on kietouduttu, teepannu täytetty, patterit väännetty täysille mutta silti paleltaa. Ehkä pitäisi kokeilla touhuta ja jumpata yhtä paljon kuin tuo pienempi leppäkerttujalka, niin ei ehtisi vilu tulla.

Nytkö pitäisi pakata vauva toppapukuun, lämpöpussiin ja rattaisiin, ja lähteä joululahjaostoksille tuonne kylmään ja vastapainoksi pakkaselle mennä hikoilemaan kauppoihin kömpelönä kaikista vaatekerroksista? Kiinnostus tuohon puuhaan on tasan nolla. Onneksi keksin, että ne muutamat paketit jotka aion hankkia, voi hankkia myös näin:

Paljon paljon minulle sopivampi tapa.

Vauvalle aiomme hankkia yhden tai kaksi lahjaa, sillä tiedän jo nyt, että vauvan isovanhemmilla tämä lahjatouhu tulee lähtemään lapasesta. Äitini taisi jopa mainita sanan jättinalle, voi ei. Mutta en halua toisaalta riistää heiltä tätä iloakaan nalkuttamalla, onhan omilla vanhemmillani ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä.

Vauva saa meiltä vanhemmiltaan päiväkotirepun ja marakassit. Vielä pitäisi keksiä mitä ihmettä ostaisin miehelle, jonka ykkösmielenkiinnonkohteena on lähinnä kalastus. Pyjamia, sukkia, miesten tuoksuja ym. on aika turha ostaa. Kirjoja ostan jo joka vuosi, mutta mitä omaperäistä ja kekseliästä voisin hankkia lisäksi? Vanhemmilleni haluaisin myös jonkin paketin keksiä. Nimenomaan keksiä, en haluaisi antaa mitään ostamisen vuoksi ostettua kynttilänjalkaa ja suklaarasiaa. 

Olen tähän asti onnistunut torjumaan melko hyvällä menestyksellä lelumanian, ja vauvan lelut ovat mahtuneet Brion kävelykärryyn (onpa vauva saanut tästä asiasta jo säälittelyjä lähipiirissämme, haha). Epäilen vahvasti, että joulun jälkeen meininki on hiukan erilaista! 😛 

Heippa tältä erää!

Ps.Onneksi kurkkasin juuri Kahvia ja unelmia -palstalle! Meillä meinasi tonttu-ukkokortit jäädä saamatta unohdukseni vuoksi, mutta Nonariinan postauksen myötä laitoimme juuri pienen kuvaustuokion pystyyn. Kuten kuvasta näkyy, kohde oli hieman kuvaajaa vikkelämpi, mutta joukossa oli kyllä muutama ihan joulukorttikelpoinenkin otos. 😉