Mustelmia ja kypärätuomio
Asuntomme lattioita pitkin kiitää nykyään koiran lisäksi toinen neljällä tassulla kulkeva otus, joka jokeltelee ja kiljuu riemunkiljahduksia mennessään. Maailma on kerrassaan ihmeellinen, kun voi lähteä olohuoneesta tutkimusmatkalle makuuhuoneeseen tai kurkistella eteisen kummallisuuksia.
Vauva päätti viikossa ryhtyä konttaamaan, nousta itse istumaan ja kiivetä seisomaan sohvaa vasten. Tämän seurauksena olemme joutuneet uudenlaisen sisustustehtävän eteen. Tv-taso on nyt riisuttu Iittalan kivilyhdyistä, johdot piilotettu parhaan mukaan ja imurointia tehostettu. Kaikkein mielenkiintoisin juttu näyttäisi olevan koiran vesikuppi, mutta sitä ei voi oikein piilottaakaan. Olemme päässeet miehen kanssa testaamaan nopeuttamme jo moneen otteeseen, mutta vauva on ehtinyt mm. maistamaan koiran luuta, tietokoneen johtoa ja vetämään sohvalta objektin sisältävän kameralaukun lattialle.
Meno on aika hurjaa, ja äidin sydän on jättänyt muutaman lyönnin väliin vauvan muksahtaessa selälleen kesken seisomisharjoituksia (istuin vieressä, miten ihmeessä en ehtinyt nappaamaan kiinni!?!:( ). Varsinkin väsyneenä vauvan koordinaatio vielä pettää, ja esimerkiksi eilen määrätietoinen konttaaminen auttamaan pyykkejä kuivumaan laittavaa isiä päättyi ääneen tömps tömps tömps –muks.
Kaiken tämän seurauksena esittelen meidän supertyylikkään uutuusasusteen nro:1: taaperokypärän! Tämä pehmentää edes hiukan yllättäviä vahinkoja, mutta melkoisen pelottavalta tuntuu silti seurata hurjapäämme touhuilua. Reppanan polvet ovat aivan mustelmilla. Silmää ei voi kyllä kääntää sekunniksikaan!
