Minusta on ollut aina hauskaa seurata, kuinka ulkomailla asuneiden ystävieni tyylit ovat muuttuneet vierailla mailla. Muistan vieläkin, kuinka hyvin simppeliä tyyliä suosinut ystäväni palasi Brasiliasta kultaiset rannerenkaat käsissä kilisten, kiiltäväpintaisessa pastellitunikassaan iho ruskeana hehkuen. Hänen vaaleisiin hiuksiinsa oli ilmestynyt auringon omia raitoja, nilkassaan oli tatuointi ja hymyssä uutta rentoa itsevarmuutta. Ehkä myös kaipuuta. Pikkukaupungin lähikuppilan päät kääntyivät, kun hän asteli ravintolaan. Ranskassa asustanut tuttuni palasi Pariisista hiukset polkkamittaisina, huulet (muka ; )rennosti punattuina mustassa selästä avonaisessa upeassa silkkitopissa. Yläasteella taas vaihto-oppilaaksi Amerikkaan lähtenyt puolituttu oli vaihtarivuotensa aikana oppinut tekemään taidokkaita meikkejä host-äitinsä opissa, mitä muistan vähän kadehtineeni.

Vaatehuonetta järjestellessäni huomasin, että omakin pukeutumiseni on täällä hieman muuttunut. Valitettavasti peilistä ei kurkista vastaavaa salaperäistä cooliutta tai uuden maan perintönä ilmestynyttä upeaa tyylitajua kuin ystävilläni (ainoastaan ensimmäisiä selviä juonteita silmien alla, hah), mutta pukeutumisessani näkyy ehdottomasti vähän Etelä-Carolinaa. Se on tuonut vaatteisiini huolettomuutta ja naisellisuutta, jopa asusteita. Amerikan  osavaltioiden monimuotoisuus näkyy myös pukeutumisessa ja etelä onkin sellainen naisellisen rento (ehkä jopa vanhanaikainen) esimerkiksi skarppeihin ja trendikkäisiin pohjoisen suurkaupunkeihin verrattuna. Juuri nyt himoitsen rentoja mutta siistejä puuvillamekkoja, joita Charlestonin kadut tuntuivat olevan pullollaan. Kuvan mekko on tämän hetken lemppareitani ja se on ahkerassa käytössä.

Jotain minullekin on täällä kyllä tapahtunut. Siinä vaiheessa kun tajusin, että en voikaan nyt verhoilla kroppaani armollisiin lahkeisiin ja että uima-allaspäivät tarkoittavat sitä, että on pukeuduttava uimapukuun, kriiseilin vartaloani tasan yhden päivän. Lähetin ystävilleni viestin, että enhän voi mennä ulos shortseissa. He olivat toista mieltä ja niinpä minä menin. Ja tiedättekö mitä: eikä mitään tapahtunutkaan. Ei tuijotuksen tuijotusta, supinan supinaa (oletinko ihan oikeasti, että ihmiset olisivat näin kiinnostuneita jaloistani?). Siitä lähtien olen juossut lasteni kanssa puistossa shortseissa, työntänyt rattaita ostarilla jalat paljastavassa mekossa, viettänyt nauruntäyteisiä päiviä vesipuistossa edes miettimättä uikkareitani. Olen täällä päässyt yli komplekseistani, enkä kuluta enää ollenkaan aikaa sen miettimiseen, voinko härreguud laittaa shortsit jalkaan. Olen alkanut viihtyä nahoissani, mikä on näitä turhia mutta todellisia monen länsimaisen naisen haasteita. Oikeastaan olen lakannut ajattelemasta koko asiaa. Paahteisessa kuumuudessa on ihanaa pukeutua kevyisiin mekkoihin, lasten kanssa touhutessa taas on kätevää vetää shortsit jalkaan. Niin myös nykyään teen. (Toki osittain tästä on kiittäminen myös ihan ilmastoa ja mukavuudenhalua, sillä olisi ihan yhtä tuskaa käyttää vaikka farkkuja näillä keleillä)

Amerikkaa ei muuten kutsuta turhaan shoppailijan paratiisiksi. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut myös omaan vaatekomerooni, sillä omaa pukeutumista voi muuttaa niin älyttömän helposti, eikä siihen edes tarvita omaisuuksia. Itse tykkään eniten kierrellä Outlet Mallilla tai koluta ostoskeskusten alennusmyyntejä. Minulla on kuitenkin täällä kotona kaksi tehokasta säästökeinoa, sillä lasten kanssa shoppailemaan lähteminen ei ole varsinainen nautinto tällä hetkellä, vaan ennemminkin sellainen pikainen suoritus. 😉 Selaan kyllä luvattoman paljon nettikauppoja. Monet Suomessa vähän kalliimmat merkit ovat täällä todella edullisia, vaikkapa esimerkiksi Tommy Hilfiger, Guess tai Calvin Klein. Tämä ei ole kuitenkaan herättänyt minussa minkäänlaista uinuvaa himoshoppaajaa ja olen yhtä tarkka ostosteni suhteen kuin ennenkin. Merkin vuoksi en osta mitään. En muuten tiedä, johtuuko huonosta tuurista vai laadusta, mutta meillä on mennyt täällä aivan uskomattoman paljon tavaraa takaisin reklamaationa kauppaan, milloin ensikäytössä tai pesussa purkautuneiden saumojen tai saman tien hajonneiden vetoketjujen vuoksi. 

Olisipa hauskaa kuulla muiden kokemuksia, millä tavoin asuinpaikka on vaikuttanut pukeutumiseen!

FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

PS. En tiedä miksi kuva näkyy ainakin minulle julkaistussa versiossa oudon harmahtavana, koitan ratkoa asiaa huomenna, nyt hyvää yötä!