Tehtävälista Charlotteen

charlotte_blogiin.jpg

Asumme alle puolen tunnin matkan päässä Charlotesta, mutta häpeäkseni myönnän, että tunnemme kaupunkia silti yhä melko heikosti. Suunnittelemme illat pitkät tulevia reissuja, mutta samaan tuon suuren naapurikaupunkimme tuntemus on jäänyt ihan retuperälle muutamia ravintoloita ja kaupunkikävelyjä lukuunottamatta. Onneksi on Facebook, sillä sen kummallisten ehdotusten joukosta silmilleni hyppäsi kuin tilauksesta ”25 Best Things to Do in Charlotte”-lista! Listaus osoittautui niin mainioksi, että haluan toteuttaa sen lähes kokonaisuudessaan (Carowindsiin on tosin jo kausikortit, Ray’s splash planet on tuttu ja Discovery Place on koluttu pariinkin kertaan, mutta silti 22 uutta juttua meille). 

aviation_collage.jpg

 

Lasten kanssa on kätevää toteuttaa aamuvarhaisia lähtösuunnitelmia, sillä joka tapauksessa koko porukka on hereillä kukonlaulun aikaan. Niinpä seisoimme lauantaiaamuna odottelemassa ilmailumuseon ovien aukeamista kymmeneltä kaveriperheen kanssa, eli vetämässä yli listalta kohtaa viisi. Charlotte Douglas International -lentokentän kyljessä sijaitseva Carolinas Aviation Museum oli ainakin kahden lentskarifanin pikkupojan mielestä maailman siisteintä ja saimme museossa vierähtämään puolisentoista tuntia. Itse en osaa suhtautua lentokoneisiin oikein nelivuotiaan intensiteetillä, mutta paikka oli aivan yllättävän mielenkiintoinen minustakin, vaikka jostain syystä odotin vähän suurempaa paikkaa. Museohallissa oli vuonna 2009 hanhiparven törmäyksenä Hudson-jokeen* pakkolaskun tehnyt lentokone kokonaisuudessaan ja koko ihmeellinen selviytymistarina oli laitettu elävästi esille. Lapsista parasta taisi olla kuitenkin ne muutamat lentokoneet, joihin sai kiivetä sisälle leikkimään pilottia.

Nälkäinen porukkamme suuntasi museon jälkeen keskustaan lounaalle. En tiedä olenko ennen maininnut, että jos aiot syödä vain kerran hampurilaista Amerikassa (ja vaikka et hampurilaisista muuten välittäisikään), niin tee se Five Guys-ketjussa. Ulkoapäin täysin koruttomasta paikasta saa hampurilaisia, jotka ovat aivan eri sarjaa kuin muiden ketjuravintoloiden hampparit. Seinällä komeilee New York Timesin kunniamaininta ”Hamburger’s fine dining”-lausunnosta, eikä suotta. Itse en välitä Burger Kingeistä ja muista erityisemmin (vaikka Burger Kingiä oli tietysti pakko kokeilla heti tänne tultuamme ;), mutta Five Guys’sin hampurilaisia himoitsen silloin tällöin. 

picmonkey_collage.jpg

 

Minulle päivän kohokohta oli listalta bongaamani Romare Bearden Park. Sisämaan kaupunkien kuumuus tuntuu iltapäivisin armottoman polttavalta (vaikka tämäkään ei ole kuulemma vielä sitä keskikesän pahinta hellettä?) ja ainoa ajatus ulkona liikkuessa on hakeutua veden äärelle. Ilma on niin kuumaa, että leikkipuistojen liukumäet ovat päiväsaikaan liian kuumia liukumiseen ja meidänkin iltapäivän ulkoilut sijoittuvat lähinnä altaalle. Kaupunkikävelykään ei tuossa ilmassa kovasti houkutellut, mutta puisto armeliaita varjoja levittävine puineen, kukkasineen ja ihan mielettömän hauskalla ”pärskyttelyalueella” varustettuna on kuin hellepäivän keidas keskellä kaupunkia! Kaupunkilaisia makoli raukeina nurmikolla, lapset kiljuivat vesiputousten alla ja leikkivät viileää vesihöyryä suihkuttavilla pylväillä. Me emme olleet varustautuneet uikkareilla, mutta vanha totuus ”jos kastuu kerran, niin sitten ei enää haittaa jos kastuu uudestaan” piti lasten kohdalla paikkansa. Minunkin teki mieli juosta vesiputousten alle, salaa toivoin, että minun olisi pitänyt käydä sieltä joku karkulainen nappaamassa. Puisto on sijoitettu arkkitehtuurisesti todella kauniisti, sillä vesiputousten takaa aukeaa kaupungin siluetti pilvenpiirtäjineen.

Charlotte-päivä osoittautui niin hauskaksi, ettemme olisi millään malttaneet lähteä ajamaan takaisin kotiin. Niipä päätimme tsekata listalta löytämäni Sleepy Poet Antique Mall’in. Jostain syystä odotin jonkinlaista suomalaista kirpparia, mutta valtavan antiikkikeskuksen tavarat oltiin sommiteltu tarkkaan ja paikalla oli vähän ”arvokkaampaa antiikkia”. Paikka oli kuin aarrearkku, jota olisi pitänyt kiertää hypistelemässä kaikessa rauhassa. Osa tuotteista oli mielestäni vähän ylihinnoiteltu, mutta tavara oli tosi makeaa ja joukosta olisi voinut tehdä todellisia löytöjäkin. Kahden jo vähän väsähtäneen lapsen kanssa tuli kuitenkin tehtyä melko nopea kierros, mutta ehdin sentään bongata itselleni hailakankeltaisen vanhan ”train case’n”. Laukku on täsmälleen samanlaista mallia kuin mummoni ruskea laukku, johon hän aina lapsuudessani pakkasi papiljottejaan, kamman ja hajuveden. Laukun kannesta löytyi peili ja sisältä pieni irtopussukka, aivan kuten mummollani. Laukku toimittaa nyt minikirjahyllyn virkaa makuuhuoneesamme ja sydämeni täyttyy ikävästä mummuani kohtaan joka kerta sen nähdessäni. 

En malta odottaa, että pääsen tutkimaan listan seuraavia kohtia. Parin viikon päästä suuntaamme auton kuitenkin pohjoisen sijaan etelämmäs, joten museot, Imagion ja kummituskierros saavat odottaa kesäkuuhun!

Aurinkoista viikkoa!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

*Hudson-joki korjattu jälkikäteen, kiitos jenn-! 😉

Suhteet Oma elämä Matkat

Parasta bloggaamisessa

Muutettuani Etelä-Carolinaan on tämän blogin merkitys arjessani saanut jälleen kerran ihan uusia tasoja. Tänne tullessamme blogi oli jotain omaa ja tuttua, niitä harvoja asioita jotka eivät silloin muuttuneet elämässäni. Aivan mieletöntä, että minulla on tällainen kanava, jonka kautta tallentaa tunnelmia, päiviä ja reissuja, keskustella ja välillä myös laajentaa näkökulmaa omani ulkopuolelle.

Olen ollut muutaman päivän sellaisessa hassussa tilassa, jossa vähän kaikki tunteet ovat vähän pinnalla.  Olen ehkä loukkaantunut liian herkästi, ylitulkinnut asioita ja sanoja, mutta myös nauranut vedet silmissä niin että happi lähes loppuu, ollut onnellinen ja pysähtynyt hetkiin tästä kaameasta väsymyksestä huolimatta. Kiitollisuuspuuskani ylettyi muiden asioiden ohella tähän blogiin, päikkäriaikojen rentoutumiskanavaani ja toisinaan järjissäpitäjääni.

behind_the_scenes.png

Parasta bloggaamisessa on mielestäni:

 

–       Harvan harrastuksen voi ottaa mukaan ihan mihin tahansa (tai viettää aikaa sen parissa mihin kellon aikaan vain). Blogata voi missä tahansa, kunhan saa ongittua jostain edes heikon wifi-signaalin julkaisua varten.

–       Blogin kautta voi halutessaan aikamatkustaa menneeseen. Joskus, aika harvoin kylläkin, klikkaan auki ensimmäisiä kirjoituksiani: takaisin heinäkuuhun 2012 siihen pikkuiseen kaksioon keskelle Tamperetta, maailman ihanimpaan mutta läkähdyttävän kuumaan kivitaloon. Tai selaamalla ihan vain viime joulukuuhun muistan ensimmäiset viikot täällä ja sen kaiken minut yllättäneen rankkuuden.

–       Yhteisö! Toiset bloggaajat, lukijat, Lily. Olen tutustunut blogin kautta moniin hengenheimolaisiin, joita ilman olisin monesti ollut ihan hukassa. Ja joita en olisi tavannut ilman koko blogia, apua. Minä en ole myöskään saanut varmaan koskaan yhtään oikeasti todella ilkeää kommenttia, mikä kertoo tämän blogin lukijoista todella paljon. Senkin edestä hauskoja, tsemppaavia, myötäeläviä, ihania viestejä. En osaa edes kertoa, kuinka paljon teidän kommentit ovat niin monesti piristäneet päiviäni! Erilaiset mielipiteet on esitetty täällä todella fiksusti, ikinä kommenttiboksissani ei ole ollut sellaista ”eipäs-juupas” –väittelyä (vaikka tunnustan itse sortuvani liian usein sellaiseen ”olen oikeassa”-ajatteluun). Sydänklikkaukset ovat todella kiva ja varmasti jokaisen bloggaajan päivää piristävä ele teiltä lukijoilta, kiitos. Joka kerta saadessani sähköpostia lukijalta olen todella otettu, että joku on ajatellut lähestyä asiassaan juuri minua.

–       Kuulumisten päivittäminen. Vaikka blogista jää paljon ulkopuolelle, on se kuitenkin kätevä tapa jakaa kuulumisia Suomeen kavereille ja sukulaisille. Tämä kohta on kuitenkin vähän fiftyfifty, sillä minulta jää silloin kuulematta ne toisten kuulumiset.

–       Mahdollisuus kehittyä. Ainakin toivon kehittyneeni bloggaajana  tässä vuosien varrella. Vielä minulla on paljon opittavaa ja valokuvaus on yhä suuri haasteeni, mutta sellainen bloggailun ja sosiaalisen median jatkuva muutostila patistaa itsenikin oppimaan uutta, kiinnittämään huomiota uusiin juttuihin ja kehittymään. Minulle saa aina antaa palautetta!

–       Blogitapahtumat. Tällä hetkellä kutsuja tapahtumiin ei tietyistä syistä pahemmin sähköpostiini tipahtele, mutta Suomessa olen päässyt mukaan todella kivoihin juttuihin, jotka olisivat vallan jääneet kokematta ilman blogia. 

–       Oma juttu. Minulle on tärkeää, kuinka tämä blogi on arjessani sellainen ”vapaa tilani”, jota saan toteuttaa rauhassa fiiliksen mukaan. Minun oma juttuni, rentoutumishetki kahvikuppi vieressä, ilmastoinnin huminassa.

–       Muiden blogit. Minulle muiden blogit täyttävät sen viihdenälän, jonka jotkut käyttävät esimerkiksi selaamalla aikakauslehtiä tai katselemalla telkkaria. Blogeista löytää kätevästi tyyli- ja kauneusvinkkejä, ruokareseptejä, pääsee lukemaan kokemuksia vanhemmuudesta tai vaikkapa ulkosuomalaisuudesta, voi lukea mielettömän oivaltavaa tekstiä feminismistä, blogeja on niin niin ihan joka lähtöön. Ja lukeminen tapahtuu vieläpä vuorovaikutusmahdollisuudessa kirjoittajan kanssa! Kovin paljoa minulla ei ole aina aikaa lukea blogeja, mutta mielestäni blogit ovat ihan loistavaa viihdettä.

 

Mikä sinusta on parasta blogien lukemisessa tai bloggaamisessa itsessään?

 

Lentoaskeleita Instagram / Facebook / lentoaskeleita@gmail.com

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe