Uutinen!

Perheessämme on tapahtunut jotain mullistavaa, jotain joka on todellakin oman blogipostauksensa arvoinen uutinen. Niin ja sanon heti, että kyseinen blogipostaus on täysin ylpeästä ”niin taitava lapseni”-mamavinkkelistä kirjoitettu, eikä siinä myöskään nähdä minkäänlaisia muita näkökulmia (kuten ”luonnollinen kehitysvaihe”-lausahduksia tai vastavaa). 

Ja nyt se uutinen: neiti röyhelöpylly ei enää taita matkojaan konttaamalla, ei tukea pitäen vaan kävellen. Vauvani kävelee. Suu riemussa, nenä nyrpyssä, silmät sikkarassa, käsi koholla, askel askel askel vaan. Ei enää haparoivasti askel askel tömps, vaan askel askel askel askel. Minä olen vähän että milloin milloin milloin tämä kaikki tapahtui ja hän noin kasvoi ja oppi, mutta niin ne vauvat tekevät vaan. Jo kaksi päivää. Askel askel. 

Ja nyt on kiire. Äidillä ja isällä ohjaamaan määrätietoinen kävelijä pois uima-altaan reunalta (ja kulkemaan varjona takana, ettei pieni muksahtaisi kovaan betoniin), kaupassa toisten kärryjen alta, pois lähialueen jokaisista rappusista. Askel askel askel. Isoveljellä pelastamaan lelujaan, mutta myös niin ylihellyyttävällä tavalla pitämään huolta siskostaan. Tapahtuman seurauksena röyhelöpylly ei tosiaankaan enää tykkää istua rattaissa, matkata apinanpoikasena lantiolla, vaan hän tahtoo kävellä itse.

img_1619.jpg

Askel askel.

PS. Olen alkanut arvostamaan kokolattiamattoja aivan uudella tavalla ja toivoisin, että niitä voitaisiin levittää myös julkisille paikoille, uima-altaille ja puistoihin. 

Perhe Lapset

Mitä tuumasivat amerikkalaiset, kun Marimekko Targetteihin saapui?

Jokin aikaa sitten kirjoitin näppäimistö innosta sauhuten, kuinka kohta ihan meidän kulman takaa, lähi-Targetistakin saisi meidän suomalaisten yhtä rakastetuimpaa brändiä Marimekkoa. Koin itseni lähes epäisänmaalliseksi 17.4 lanseeraussunnuntaina, kun en ollut Targetin ovella ensimmäisten joukossa katsastamassa mallistoa. Mietin, mahtaisiko minulle jäädä edes servetin servettiä, kun itse ehdin paikalle vasta seuraavana päivänä. Olinhan lukenut paljon Targetin aikaisempien yhteistyömallistojen suosiosta ja siitä, kuinka esimerkiksi Lilly Pulitzerin mallisto oli myyty loppuun vuosi sitten vain tunneisa. 

Seuraavana päivänä lähdin tytön kanssa pyörähtämään Targetissa ”hakemassa pesuaineita”, eli tutkimaan Marimekko-tilannetta. Naistenvaateosaston ohittaessani huomasin, kuinka rekeiltä löytyi tuttuja printtejä lähes joka koossa edelleen. Meidän lähi-Targetin valikoimaan kuului vaatepuolella uimapukuja ja mekkoja naisille ja tytöille. Hipelöin erityisesti Kukkatori-kuosisia pikkutyttöjen mekkoja, mutta juuri niistä oli 18M-koko loppu (kaikkia muita kokoja olisi ollut vielä jäljellä!!) Vasta kaupan perältä löysin Marimekon kotiosaston, joka sai vähän sydämeni pamppailemaan. Mitään ei oltu myyty loppuun ja hinnatkin olivat noin puolet Marimekon Suomen hintatasosta! Nappasin heti kärryihin tarjoilusetin ja jäin miettimään ihan tosissani lasten Paprika-kuvioista keltaista telttaa. Olin tuotteiden ainoa hipelöijä ja minun teki suorastaan mieli hihkua, että ettekö te nyt huomaa, täältä saa Marimekkoa, FINNISH DESIGN. 😉 Lähes loukkaannuin kassalla, kun myyjä kehui tarjoilusettiä ja kun vihdoin pääsin sanomaan, että niin, tykkään Marimekosta koska se on niin kotoisa, sillä minäkin olen Suomesta, johon myyjä vastasikin ihmetelleensä, että mistä tällainen merkki mahtaa olla kotoisin. 

img_20160426_131856.jpg

Samana iltana Targetissa nähtiin vielä uudelleen suomalaisperhe, joka lähti teltankatsomisreissulle, mutta jotka päätyivät hihkumaan hyllyjen välissä ”nää lautaset ei ole lasia, vähänkö olisivat käteviä altaalla!” ”ota sitten kaksi pakettia, ei me tehdä mitään vain neljällä lautasella”, ”hei no nyt olis kylmälaukku!” ja pieni suomalaispoika, joka rakastui palavasti malimekon säkkituoliin (ja minkä vanhemmat onnistuneesti maanittelivat vaihtamaan Kukkatori-kuosiseen jalkarahiin: ”ajattele, kuinka kivaa sen päällä on vaikka istua samalla kun katsoo piirettyjä”). Suomalaisperhe sai taas pyöriä osastolla ihan rauhassa ja muut Target-shoppailijat ohittivat osaston nopealla vilkaisulla.

Nyt tuosta yhteistyömalliston lanseerauksesta on kulunut jo puolitoista viikkoa ja eilen kun lähdin ihan oikeasti hakemaan niitä pesuaineita huomasin, että Marimekko-tuotteet oli sijoitettu paljon houkuttelevammin heti sisääntuloon ja keskitetty samalle alueelle. Mielestäni fiksu muuvi ja nyt hyllyillä alkoi myös olla jo myös tyhjää ja vaatteista jäljellä enää hajakokoja. 

Malliston vaisumman vastaanoton syyksi on arvioitu brändin heikompaa aiempaa tuntemusta Yhdysvalloissa. Minä myös pohdin, että onkohan Marimekko ”liian pohjoismainen” ja kuviot liian retroja sekä värit kirkkaita esimerkiksi tänne etelän pikkukaupungin tyyliin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Itse Marimekko-fanina hykertelin kuitenkin onnesta, kun esimerkiksi jalkaraheissa oli mukavasti valinnanvaraa jäljellä. 😉 Kurkkaamalla Instagramista hastagin ”marimekkofortarget” näkee kuitenkin, kuinka täältäkin löytyy oma fanikuntansa!

 

Lentoaskeleita Facebook / Instagram / lentoaskeleita@gmail.com

Muoti Trendit