Nokian kotimme ja Rockhillin kodin väliin tuli 17 tuntia matkustusta. Poika laski innoissaan, että ehdimme matkustaa kahdella autolla, kahdella junalla, yhdellä siirtobussilla ja kahdella lentskarilla. Minä laskin tunteja vähemmän innolla, mutta olin ottanut jo valmiiksi sen asenteen, että matkasta saattaa tulla rankka, mutta mennään vaikka tunti kerrallaan. Eli ei tullut yllätyksenä, että kaikki ei mennyt ihan kivuttomasti, mutta hei- päästiin turvallisesti perille, eli saavutettiin päämäärä! 

Poika jaksoi matkan aivan uskomattoman hienosti. Vain Helsinki-New York -välillä meinasi tulla vähän tylsää jo lopussa, mutta onneksi mitään ihan hurjia ”koska oikein ollaan perillä”-kiukkuja ei tullut kertaakaan. Välilasku JFK:lla oli ehkä rankin, sillä meidän piti siirtää ruumassa matkaava laukkumme ja kävelyä pienille jaloille tuli tuossa vaiheessa jo turhan paljon, meilläkin oli miehen kanssa kädet niin täynnä, että kantaminenkaan ei onnistunut. :/ Uni yllättikin reissaajan jo ennen kuin Charloten kone ehti nousta ilmaan. Pikkusiskolle sen sijaan puhkesi korvatulehdus kesken matkan, ja sanon suoraan että kipeän vauvan kanssa matkustaminen on kyllä juuri sitä miltä kuulostaakin.

Ennen reissua kyselin kavereilta ja etsin netistä vinkkejä lasten kanssa reissaamiseen, ja seuraavilla vinkeillä me selvisimme uuden kotimme rappusille 3,5-veen ja kahdeksankuisen kanssa. 😉

Vauvalle:

– Varasimme jo etukäteen vauvalle ”unikopan” Finnairin sivuilta. Alkumatkasta neiti nukkui yhdet unet kopassaan, ja muutenkin istuskeli siellä välillä. Suurimman osan matkasta hän tahtoi olla sylissä (jos neiti olisi saanut itse päättää, olisi hän kylläkin ryöminyt lentokoneen käytävillä ja rimpuilikin hyvin protestinomaisesti sylissä koko 8,5 tuntia). Seinäpaikalla on muutenkin enemmän jalkotilaa, mikä osoittautui hyväksi pojankin kanssa ja mukavaksi omille jaloille. 😉

– Kantoreppu oli aivan ehdoton, sekä kentillä että lennolla. Mukana raahaamamme turvakaukalo/matkikset-yhdistelmä osoittautui itseasiassa aivan turhaksi, sillä repussa oli kaikkein kätevintä matkustaa. Olipahan vain enemmän tavaraa siirtää välilaskulla. Finnairilla on myös vauvoille omat turvavyöt nousujen ja laskujen ajaksi, mutta esimerkiksi American Airlinesillä ei ollut mitään turvavöitä vauvoille, ja minulla oli turvallisempi olo kun vauva oli kiinni repussaan eikä vain sylissä turvavyövalon palaessa. Jokin kanto/oma kuljetusväline on aika ehdoton, oli se sitten ne rattaat tai reppu. 

– Jälkiviisaana lisäisin ehdottomasti lasten Panadolin listalle, sillä pieni parantumisvaiheessa oleva flunssa voi todella muuttua molempien korvien tulehdukseksi kesken lennon. Suosittelisin myös ehdottomasti kartoittamaan jo etukäteen, että minne ottaa yhteyttä, jos heti kohteessa pitäisi päästä lääkäriin, ja missä paikoissa vakuutus käy.

– Perusjutut: eli riittävästi vaippoja, kosteuspyyhkeitä, pari pukluharsoa ja ainakin pari settiä varavaatteita.

– Myssy, nimittäin mielestäni lentokoneen ilmastointi on aika viileä, joten pidin vauvalla koko reissun Ruskovillan silkkimyssyä.

– Vauvan eväät. Meidän tyttö on tottunut sormiruokailemaan kotiruokaa, joten aloitin jo hyvissä ajoin testaamaan kaupan purkkiruokavaihtoehtoja, joista löytyi kuin löytyikin pari nirsoilijaammekin tyydyttävää vaihtoehtoa (puuro meillä syödään muutenkin lusikalla, joten lusikkaan emme joutuneet etukäteen häntä totuttamaan, mutta ehdottomammille sormiruokatyypeille suosittelisin sitäkin). Niin ja ilman maissinaksuja ei olisi tullut mitään koko hommasta! Huomioithan, että kaiken vauvan ruuan tulee olla lennolle viedessä alkuperäisissä avaamattomissa pakkauksissaan. Lentoemännät auttoivat ystävällisesti ruuan lämmittämisessä, mutta koska koneessa ei ole mikroa, niin kannattaa nälkähommat vähän ennakoida (meidän ruuat lämpenivät kuulemma vesihauteessa). Kannattaa ottaa myös vauvan lusikka mukaan, sillä koneessa on tietysti kertisaterimet.

– Imetyssuoja voi auttaa vauvaa rauhoittumaan muuten hälyisässä ja uudessa ympäristössä. Meillä suoja meni vahingossa ruumaan ja vitsit että harmitti, sillä tyttö kävi aivan ylikierroksilla koko matkan. Kahdet reilun tunnin unet hän taisi yhteensä ottaa, suojan kanssa olisi ollut varmasti eri juttu.

– Pari lelua viihdykkeeksi, tai meidän tapauksessa isoveljen lelut ja lusikkakotelo kiinnostavat kuitenkin eniten, niin en sitten pakannut omia leluja erikseen. Imetyshelmien nakertelu auttoi kovasti vaipanvaihtotilanteessa neitiä pysymään paikallaan!

Kolmeveelle: 

– Viihdykettä: lataa tablettiin tai kännykkään etukäteen pelejä (ja tarkista että ne toimivat myös offlinessa!). Muista kuitenkin, että pelit syövät tehokkaasti akkua (laturi/adapteri siis mukaan, varsinkin jos kentältä pitäisi heti soittaa jollekin). Puuhakirja ja värikynät olivat myös aika hitti. Poika viihtyi tosi hyvin katsellen lentokoneen omaa ohjelmatarjontaa, ihan jopa yllättävän pitkän ajan. 

– Niskatyyny unia varten, ensi kerralla ollaan viisaampia!

– Vaihtovaatteet, ihan varmana jotain kaatuu tai loiskuu. *

– Pari lelua, lapsen mielikuvituksella saa ihan hyvät leikit saa aikaan jo muutamallakin pikkuautolla ja eläimellä. 

– Yllätys tiukan paikan varalle eli plan b: meillä yllätyksenä toimi pähkinäpussi. Meillä myös poika saa karkkipäivinä herkutella, mutta lentokone on paikka jossa lapsen kanssa haluan vältellä ylimääräisiä sokereita. 😉 

Kosteuspyyhekitä ei voi olla liikaa matkassa! Ystäväni kokemuksesta viisastuneena taittelin litran minigrip-pussin täyteen kosteuspyyhkeitä, sillä ne saatetaan turvatarkastuksessa laskea nesteiksi. Vauvan ruokia ei kannata myöskään pakata kaikkein alimmaksi kassiin turvatarkastusten joutuisaa sujumista ajatellen.

Vanhemmille: 

– Varavaatteet, sillä ne mitä kaatuu tai loiskuu menee 100% varmuudella myös sinun päällesi. 😉

– Suosittelen myös ihan suosiolla syömään vuorotellen, jos mahdollista.

– Niin ja mukavat vaatteet! Imettäjille suosittelisin vielä oikein mahdollisimman imetysystävällisiä vaatteita, sillä minä imetin ainakin kolmanneksen koko reissusta.

– Niskatyyny! Luin myös vinkin imetystyynystä, mikä olisi ollut todella mukava jo ihan sylissä pitämisen kannalta, mutta ei meillä ainakaan olisi mahtunut mitenkään mukaan.

– Kaikesta kirjoittamastani huolimatta: mahdollisimman vähän tavaraa! Me olisimme matkanneet varmaan puolella tavaramäärästämme, mutta muuttoteknisistä syistä meillä oli ihan järkyttävä määrä viime hetken kamaa mukanamme ja niiden roudaaminen oli aika työlästä lasten väsyessä. Valitan, mutta esim. omalla kirjalla et ainakaan useamman lapsen kanssa tule todennäköisesti tekemään mitään. 😉

Toivottavasti joku sai näistä vinkkiä! Entä mitä sinä neuvoisit lasten kanssa matkustamiseen?

EDIT 10.12.2015: Vierailija jätti kommentin, jossa hän oli lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan kantoreppukaan ei olisi turvallinen vaihtoehto nousujen ja laskujen ajaksi. Yritän etsiä jostain tutkimustietoa aiheesta ja laitan tännekin, jos löydän!