Meillä on luettu melkein siitä asti, kun kolme ja puoli vuotta sitten kannoin pojan kaukalossa kotiin Taysista. (Oikeesti, näytin heti tokana päivänä tuimakatseiselle nyytille pahvisivuista Puppe-kirjaa, vaikka ihan ei vielä se katse kuviin tarkentunutkaan) Pikku hiljaa siirryttiin iltaisin pötköttelemään sängylle ja luin pojalle runoja ja loruja. En edes muista enää missä vaiheessa poika alkoi aktiivisesti seuraamaan ja osallistumaan kun luin hänelle, mutta melko varhaisessa vaiheessa se tapahtui. Minulle kirjat olivat siis alusta asti tie jakaa jotain minulle tärkeää pojalleni ja lukuhetket ovat aina olleet se meidän juttu. Vaikka rakentelenkin ihan sujuvasti legoilla ja taivun tarvittaessa auto- ja kotileikkeihin, niin lukeminen on kuitenkin minulle se luonnollisin tapa tehdä jotain yhdessä arjen keskellä.

Mamilan kirjahyllyn löytöjä: isin ja serkkujen vanhoja kirjoja 

Kolmen vuoden aikana ovat paksusivuiset ensikirjat vaihtuneet Tove Janssoniin, Mauri Kunnakseen, Astrid Lindgreniin ja vaikka ja mihin. Ollaan kahlattu yhdessä ties missä satumaailmoissa, välillä luettu samoja satuja päivästä toiseen (osaan ulkoa yhden Kristiina Louhen Tomppa-kirjan) ja välillä kaivattu uusia seikkailuja. Tuntuu jännittävältä lukea lapsen kanssa samoja satuja, joita olen itse lapsena kuunnellut, ihan kuin jakaisimme yhdessä lapsuuden kokemuksiani, vaikka toki poika vastaanottaa tarinat omalla tavallaan. 

Varsinkin pikkusiskon syntymän jälkeen näiden meidän lukuhetkien merkitys on saanut vielä aivan omanlaisensa merkityksen ihan vaan meidän hetkenä. Kirjastoreissut ja tai kotihyllystä kirjan valkkaamiset, hetki sylikkäin, hän ja minä. Varsinkin iltaisin poika jaksaa keskittyä mielestäni ikäisekseen yllättävän pitkiinkin satuihin, päivisin taas sadut ovat vähän lyhyempiä. Pojasta on myös hauskaa lukea siskolleen omia vanhoja pahvikirjojaan ja välillä pidetäänkin iltaisin koko porukan pieni yhteinen lukuhetki ennen pojan omaa iltasatua. Välillä tosin sisko osallistuu näihin minun ja pojankin lukuhetkiin ja silloin ovat kyllä kirjan sivut vaarassa. ;D

Sanoisin, että lastenkirjat ovat suuressa roolissa meidän arjessamme, niiden parissa ollaan yhdessä lähekkäin, nauretaan ja ihmetellään, ollaan tekemättä mitään muuta. Tulevana viikonloppuna vietetään Kirjalitta-festareita, joiden tarkoituksena on innostaa lapsiperheitä satujen pariin ja festarit tuovat lastenkirjat osaksi Tampereen katukuvaa. Kirjoitinkin festareista aiemmin tällä viikolla, eli jos tamperelaisilla viikonlopuksi ei ole vielä suunnitelmia  niin tekemis -ja tapahtumavaihtoehtoja kyllä riittää! 🙂

Olisi tosi kivaa kuulla näin lastenkirjafestariviikolla, että millaisia lukurutiineja teillä on ja mitkä ovat teidän lemppareimpia lastenkirjoja? 🙂