Pahvilaatikkojuttu

Meille kävi niin kuin ilmeisesti melko monelle lapsiperheelle: ne odotusajan suunnitelmat (jotka oikeastaan vielä ihan toteutuivatkin ennen pojan ensimmäisiä synttäreitä) ”vain muutamista leluista” ovat muuttuneet lelujen valtaamaksi lastenhuoneeksi. Ja olohuoneeksi. Huomasin juuri, että portaidenkin alle oli muuttanut tukkirekka tukkeineen ja kasa muovisia eläimiä.

Kuitenkin noin kahden viikon aikana poikamme ehdoton suosikki on ollut tämä:

Tyhjä pahvilaatikko. Tai oikeastaan muutama, sillä saimme vihdoin purettua viimeisetkin muuttolaatikot (melkein, ja monikkomuuoto viittaa oikeastaan vain mieheeni, minä olen ollut lähinnä ohjaavissa tehtävissä), jotka poika on ominut tähän hittileikkiinsä. Niitä on korjattu työkaluilla, sahattu, vasaroitu, ruuvattu ja tehty muutenkin ihan hurjasti remonttia. Nuo meidän silmissä ruskeat pahvilaatikot ovatkin muuttuneet Mersuiksi, Audeiksi, Morriksiksi ja kuplavolkkareiksi. Niillä on tehty kauppareissuja, lähdetty töihin ja tehty muuttokuormaa. Niitä on revitty takkapuiksi, joilla on sytytetty käännetystä korista muodostunutta takkaa. Takkakin on muuttunut hetkessä puusaunaksi, jonka edessä olemme välillä heittänyt löylyä pahvinpalalla. Laatikot ovat olleet välillä lehmiä ja välillä pönthiittiäisten koteja. Tänään keksittiin piirtää niihin tussilla. Ja koko tämän ajan olohuoneen nurkassa on ollut suuri laatikollinen Duploja ja muita leluja.

Tämä on minusta aivan mahtavaa, lasten mieletön luovuus, ajatusmaailma ja mielikuvitus lyövät minut aina vaan ällikällä. On uskomattoman hienoa huomata, kuinka esimerkiksi minä saatan tuijottaa kuvakirjan sivun keskelle asetettua suurta värikästä kuvaa, kun taas poika ihmettelee, onko sivun alareunan värihäivytys vettä vai ehkä siinä on heinää, jota kuvan hahmot syövät. Mikään ei ole itsestäänselvää tai opittujen tottumusten sanelemaa, kylläpä sitä tunteekin itsensä jotenkin kovin pinttyneeksi.

Nyt taidan pakata osan pojan huoneen leluista varastoon ja ottaa sellaisen vaihtelukierron käytäntöön. Ne vanhat lelut, jotka ovat nyt koskemattomina hyllyssä, vaikuttavat varmasti taas paljon mielenkiintoisemmilta, kun ovat jälleen ”uusia”.

Mietin kuitenkin, mitä muita yksinkertaisia keinoja olisi tarjota lapselle sellaista tekemistä, joka kannustaisi lapsen mielikuvitusta ja luovuutta? Jotenkin tuntuu melko karulta tarjota vain tyhjiä pahvilaatikoita, joten ottaisin todella mielelläni vastaan muita ideoita. :D Meillä kyllä piirrellään, maalataan sormiväreillä ja muovaillaan muovailuvahalla, mutta kysynkin nyt, tuleeko teille mieleen jotain muita kokeilemisen arvoisia yksinkertaisia juttuja?