Parasta bloggaamisessa

Lentoaskeleita

Muutettuani Etelä-Carolinaan on tämän blogin merkitys arjessani saanut jälleen kerran ihan uusia tasoja. Tänne tullessamme blogi oli jotain omaa ja tuttua, niitä harvoja asioita jotka eivät silloin muuttuneet elämässäni. Aivan mieletöntä, että minulla on tällainen kanava, jonka kautta tallentaa tunnelmia, päiviä ja reissuja, keskustella ja välillä myös laajentaa näkökulmaa omani ulkopuolelle.

Olen ollut muutaman päivän sellaisessa hassussa tilassa, jossa vähän kaikki tunteet ovat vähän pinnalla.  Olen ehkä loukkaantunut liian herkästi, ylitulkinnut asioita ja sanoja, mutta myös nauranut vedet silmissä niin että happi lähes loppuu, ollut onnellinen ja pysähtynyt hetkiin tästä kaameasta väsymyksestä huolimatta. Kiitollisuuspuuskani ylettyi muiden asioiden ohella tähän blogiin, päikkäriaikojen rentoutumiskanavaani ja toisinaan järjissäpitäjääni.

Parasta bloggaamisessa on mielestäni:

 

-       Harvan harrastuksen voi ottaa mukaan ihan mihin tahansa (tai viettää aikaa sen parissa mihin kellon aikaan vain). Blogata voi missä tahansa, kunhan saa ongittua jostain edes heikon wifi-signaalin julkaisua varten.

-       Blogin kautta voi halutessaan aikamatkustaa menneeseen. Joskus, aika harvoin kylläkin, klikkaan auki ensimmäisiä kirjoituksiani: takaisin heinäkuuhun 2012 siihen pikkuiseen kaksioon keskelle Tamperetta, maailman ihanimpaan mutta läkähdyttävän kuumaan kivitaloon. Tai selaamalla ihan vain viime joulukuuhun muistan ensimmäiset viikot täällä ja sen kaiken minut yllättäneen rankkuuden.

-       Yhteisö! Toiset bloggaajat, lukijat, Lily. Olen tutustunut blogin kautta moniin hengenheimolaisiin, joita ilman olisin monesti ollut ihan hukassa. Ja joita en olisi tavannut ilman koko blogia, apua. Minä en ole myöskään saanut varmaan koskaan yhtään oikeasti todella ilkeää kommenttia, mikä kertoo tämän blogin lukijoista todella paljon. Senkin edestä hauskoja, tsemppaavia, myötäeläviä, ihania viestejä. En osaa edes kertoa, kuinka paljon teidän kommentit ovat niin monesti piristäneet päiviäni! Erilaiset mielipiteet on esitetty täällä todella fiksusti, ikinä kommenttiboksissani ei ole ollut sellaista ”eipäs-juupas” –väittelyä (vaikka tunnustan itse sortuvani liian usein sellaiseen ”olen oikeassa”-ajatteluun). Sydänklikkaukset ovat todella kiva ja varmasti jokaisen bloggaajan päivää piristävä ele teiltä lukijoilta, kiitos. Joka kerta saadessani sähköpostia lukijalta olen todella otettu, että joku on ajatellut lähestyä asiassaan juuri minua.

-       Kuulumisten päivittäminen. Vaikka blogista jää paljon ulkopuolelle, on se kuitenkin kätevä tapa jakaa kuulumisia Suomeen kavereille ja sukulaisille. Tämä kohta on kuitenkin vähän fiftyfifty, sillä minulta jää silloin kuulematta ne toisten kuulumiset.

-       Mahdollisuus kehittyä. Ainakin toivon kehittyneeni bloggaajana  tässä vuosien varrella. Vielä minulla on paljon opittavaa ja valokuvaus on yhä suuri haasteeni, mutta sellainen bloggailun ja sosiaalisen median jatkuva muutostila patistaa itsenikin oppimaan uutta, kiinnittämään huomiota uusiin juttuihin ja kehittymään. Minulle saa aina antaa palautetta!

-       Blogitapahtumat. Tällä hetkellä kutsuja tapahtumiin ei tietyistä syistä pahemmin sähköpostiini tipahtele, mutta Suomessa olen päässyt mukaan todella kivoihin juttuihin, jotka olisivat vallan jääneet kokematta ilman blogia. 

-       Oma juttu. Minulle on tärkeää, kuinka tämä blogi on arjessani sellainen ”vapaa tilani”, jota saan toteuttaa rauhassa fiiliksen mukaan. Minun oma juttuni, rentoutumishetki kahvikuppi vieressä, ilmastoinnin huminassa.

-       Muiden blogit. Minulle muiden blogit täyttävät sen viihdenälän, jonka jotkut käyttävät esimerkiksi selaamalla aikakauslehtiä tai katselemalla telkkaria. Blogeista löytää kätevästi tyyli- ja kauneusvinkkejä, ruokareseptejä, pääsee lukemaan kokemuksia vanhemmuudesta tai vaikkapa ulkosuomalaisuudesta, voi lukea mielettömän oivaltavaa tekstiä feminismistä, blogeja on niin niin ihan joka lähtöön. Ja lukeminen tapahtuu vieläpä vuorovaikutusmahdollisuudessa kirjoittajan kanssa! Kovin paljoa minulla ei ole aina aikaa lukea blogeja, mutta mielestäni blogit ovat ihan loistavaa viihdettä.

 

Mikä sinusta on parasta blogien lukemisessa tai bloggaamisessa itsessään?

 

Lentoaskeleita Instagram / Facebook / lentoaskeleita@gmail.com

Kommentit

Laura T.
M O L

Hei ihana!

Parasta: ihmiset. Lukijat, kirjoittajat, kollegat. Minähän aloin alunperin vain kirjoittamaan, en bloggaamaan. En jotenkin ajatellut kuinka paljon blogipohja mahdollistaisi vuorovaikutusta ja vaikuttamista, mutta vuodet ovat opettaneet että tämä on paikka sanoa ja tulla kuulluksi. Se on vallan hienoa.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei sinä toinen ihana! Kanssasi on niin helppo olla samaa mieltä, ihmiset tekevät tästä parasta. Ja voi miten loistava kanava blogi onkaan siihen kirjoittamiseen, kun aina on mahdollisuus rönsyileville lisäkeskusteluille. <3 

iidis
Varpain jaloin

Minulle bloggaaminen on uusi harrastus. En ole vielä edes uskaltanut kertoa ystäville, perheelle (no oma mies tietää) tai tutuilleni blogistani! Ajattelin, ettei kukaan lukisi juttujani, mutta joka kerta kun joku kommentoi tai klikkaa sydäntä, pompahtaa sydän rinnassani ihan erityisellä tavalla. Olen niin otettu siitä, että joku ihminen on käyttänyt arvokasta aikaansa juttujeni lukemiseen! Kirjoittaminen on minun oma pieni saarekkeeni perheen arjen keskellä (usein juurikin lapsen päiväunien aikaan..)

Olen jo pitkään lukenut useitakin eri blogeja, mutta vasta oman blogin perustamisen ja tuon kommenttien aiheuttaman ilostuksen myötä olen uskaltautunut kommentoimaan. Samalla minulle on avautunut pieni kaistale blogaajien usein hehkuttamasta vuorovaikutuksesta. Lukemisessa parasta on sopivien blogien löytyessä inspiraatio, vertaistuki ja joidenkin blogien kohdalla myös ihan informaatio.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei huippua, onnea päätöksestä perustaa blogi! Toivottavasti tästä tulee sinulle ihana ja rentouttava harrastus! Nyt menenkin heti kurkkaamaan blogiasi. ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.