Parasta just nyt
– Juhannus. Oli ihan mahtavaa kokoontua lauantaina Columbiaan ystäviemme kotiin juhlistamaan juhannusta Suomi-porukalla.
– Uima-altaalla hengailu. Näin kuumalla on mahdotonta olla leikkipuistoissa ja sisällä lapset pitkästyvät nopeasti (plus itse muutun mökkihöperöksi). Niinpä päivittäin pakataan aurinkorasvat sekä vesilelut rattaisiin ja lompsutellaan varvastossuissa altaalle. Iltauinnit ovat lemppareitani, kun allasalue ei enää polta jalkapohjia ja helle poraudu selkään, mutta ilma on yhä lämmin ja vesi kuin kylpyvettä.
– Voimistelu. Poikani aloitti uuden harrastuksen naapurin pojan kanssa ja nykyään myös kotona saadaan ihailla vauhdikkaita temppuesityksiä. 😉
– Crepe Myrtle -puut kukkivat koko kaupungissa. Luulin ensin kirsikkapuiden kukkiessa, että ne ovat suosikkejani. Sitten puskivat valkoiset magnoliat silmuistaan ja vaihdoinkin ne suosikeiksini. Taidan kuitenkin vielä kerran käyttää ”lempparein kukkiva puu”-korttini ja vaihtaa sen pinkin eri sävyissä keimaileviin Crepe Myrtleihin. (Vanhoja omenapuita ei lasketa, sillä mikään ei tietenkään voi viedä niiden paikkaa)
– Uutta musiikkia sekä Red Hot Chili Peppersiltä että Paula Vesalalta. Minua jännitti aloittaa kuuntelemaan albumeita molempien kohdalla, sillä pelkäsin The Getawayn tai Vesalan olevan pettymys, sillä minulla oli molemmille varattu aika paljon odotuksia. Nyt olen ehtinyt rauhassa kuunnella noin puoliväliin molemmat, enkä malta odottaa, että pääsen palaamaan jo kuuntelemiini kappaleisiin. Tähän mennessä sanoisin, että jes ja ihan mahtavaa.
– Orange Is the New Blackin uusin tuotantokausi. (Miten onkaan Piperista tullut niin ärsyttävä?) Meillä seurataan myös Netflixin Bloodline-sarjaa.
– Tuntemattomaan hyppääminen. Olen pyöritellyt jo pitkään opiskeluvalintojani mielessäni (lähinnä sivuainesuuntauksia) ja toivonut, että välimatka ja aika toisivat perspektiiviä suunnitelmiin. Näin on myös käynyt, vaikka ihan yhtä kirkasta ahaa-elämystä minkään suhteen en olekaan kokenut kuin toivoin. Paitsi tavallaan kyllä. Se ei ollut nimittäin ihan se mihin toivoin päätyväni, sillä aikuiselämä on niin paljon muutakin kuin ”tee sitä, mitä todella tahdot” -tyyppisiä mietelauseita, vaikka ne kauniita ovatkin. On asuntolainaa, kaupasta kannettavia ruokakasseja ja ihan liian mielellään kahviloiden penkeillä lattemuki kädessä luuhaava mieli ja matkustelevat jalat. Mutta on myös vain yksi elämä ja pikkutytöstä asti kestänyt palo tehdä tasan yhtä asiaa. Harmi, että siihen alaan sisältyy vain niin paljon epävarmuutta. Toisaalta, onko sellaista takuuvarmuutta millään alalla työelämässä. Jännittää ja olen innoissani ja peloissani kaikkea samaan aikaan sekä mietin kovasti järkeviä kompromisseja sen suhteen, mitä tehdä. Onneksi tässä on vielä aikaa pyöritellä näitä kysymyksiä. Enkä sano, etten valitsisi sitä ”järkevintä” vaihtoehtoa, sillä siitäkin pidän. Tämän kaiken kriiseilyn keskellä mikään ei voi tuntua lohdullisemmalta, kuin selkää silittävät kädet ja sanat ”sä teet juuri niin kuin sun täytyy”.
Olisipa kiva tietää mitä teille kuuluu, mikä on parasta just nyt?
PS.Meidän nettiyhteys toimii taas! Kuumien päivien iltojen ukkossateet ovat toki tunnelmallisia, mutta katkovat nettiyhteyksiä tehokkaasti. Ihanaa päästä taas bloggaamaan!