Pinna kireällä

Lentoaskeleita

Vauvamme saa yleensä lempinimiä hyväntuulisuudestaan ja nauravaisuudestaan, hymypoika, aurinkopoika ja ilopilleri. No nyt ei ole näitä tyyppejä näkynyt, ei sitten missään (paitsi kun raahasin meidät kahvittelemaan entisten työkavereiden kanssa, silloin oltiin tietysti niin maireeta että, eikä kukaan uskonut minua että tämä ihana töyhtöpää osaa myös kiukutella). Tilalle on tullut välittömästi naama harmistuksesta punaisena huutava pikkumies, jos äiti poistuu lattialta vierestä ryömimisetäisyydeltä.

Mies on parin päivän työreissulla, ja olen kotona kolmisin vauvan ja koiran kanssa. Mikäs olisikaan enää sopivampi ajankohta tälle kiukkuamisbuumille! Uloslähdöt ovat olleet lievästi sanottuna haasteellisia, kun en saisi vauvan mielestä tosiaan nousta tuosta olohuoneen matolta hänen vierestään. Olen ihan tyhmä heti jos haluaisin tehdä itselleni ruokaa, pukeutua, käydä vessassa, puhumattakaan kotihommista. Päiväunet eivät kiinnosta edes sitä normaalia pientä määrää kuin yleensä, sillä vauva on oppinut niin monia uusia temppuja viime päivinä että niitä pitää treenata -koko ajan. Ja mielellään tietysti äiti herkeämättömänä yleisönä (onhan tämä tietysti suloista ja ihanaa, mutta minunkin on pakko tosiaan joskus käydä mm. vessassa). Nukahtaminen on aika vaikeaa kun pitäisi samaan aikaan nousta seisomaan äitiä tai pinnasänkyä vasten, nousta istumaan tai treenata konttausaskeleita. 

Ehkä olen liian herkkänahkainen, sillä poika ei ole oikeastaan ikinä itkeskellyt turhia, kuhan vain ilmoittanut nälästä tai väsymyksestä, ja hiukan hampaiden tulosta. Olen aina osannut jotenkin kohdentaa itkun syyn, mutta tämä on jotain ihan uutta. Kiukkua, huutoa, nyrkeillä takomista, enkä tiedä tarkasti miksi. Pakko myöntää että tämä on aika turhauttavaa. Niin syyllinen olo siitä, että oma pinnani alkaa jo pikkuisen kiristyä, kun mikään ei tunnu olevan hyvin. Helpotuksekseni vauva rauhoittuu sentään melko hyvin syliin. 

Aamupäivän kruunasi vielä eläinlääkärireissu, kun herätyskellon herättämä nälkäinen kolmikkomme hillui odotusaulassa puurolusikalla sohien ja toisella kädellä eläinlääkärissä hermostuvaa koiraa taputellen. Puolitoista tuntia mietin kehtaanko imettää vaikka vaatteeni eivät siihen ehkä olleetkaan kovin hyvin soveltuvia (jee, tissimaitoa muuten tulee sittenkin taas), nokkamuki tietysti kotona, valkoisella paidalla puurotahroja, hiukset likaisina, näin kuvani heijastuksena ikkunasta ja pelästyin.

Onneksi sentään saimme hyviä uutisia, eikä koiran sydänvika ollut lähtenyt laajenemaan. <3 

Nyt juuri aika väsynyt fiilis, mutta huomenna on uusi päivä, ja meitä on jälleen kaksi arjenpyörittäjää. Ja kainalo johon käpertyä ja kertoa kuinka on harmittanut, eikä sitten ehkä harmitakaan enää.

Huh. Hyvää yötä<3

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi murunen voimia &lt;3 Ja ihana kuulla että pete voi hyvin! Ja toi on kai vaan vaihe eli jossain vaiheessa (?) menee ohi (?)..

&lt;3:Pauliina

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos rakas. <3 Tuntuupa näin päivänvalossa tosi inhottavalta valitukselta tuo mun teksti (ja epäselvältä! :D ), mutta joskus on ehkä ihan ok sanoa että väsyttää. Juu eiköhän tuo vaihekin ohi mene, kaikki näyttää nyt taas paljon mukavammalta kun sai nukkua suht hyvät yöunet ja sai ton toisen puoliskon kotiin. 

Oli kyllä maailman helpottavin eläinlääkärireissu! <3 

Skypetellään pian, ikävä!

Iida Eveliina
Eräs äiti

Mä oon ihmetelly tuon oman poikasen kohdalla samaa, että millon se on käyny "kiukkuamaan"? Ennen ei ollu mitään, aina jos oli maha täynnä ja unta tarpeeks saanu, niin herra vaan jokelteli tyytyväisenä ja hymyili. Eipä enää. Nyt jos ei äiti ja isi oo ko-ko a-jan viihdyttämässä, niin raivarit on odotettavissa. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Joo minäkin "silloin joskus" sain syödä aina oikein rauhassa aamupalan, kunhan vain asettelin puuhamaton ja tarpeeksi leluja viihdykkeeksi. Ei puhettakaan enää! :D Kotitöistä yritän suoriutua mm. laulamalla (tapauksessani raakkumalla) lastenlauluja, hassuttelemalla ja antamalla leivinpaperiarkkeja, tyhjiä limsapulloja ym aarteita tutkittavaksi. Ruokahetket sujuu nykyään hyvin kunhan varataan porkkananpaloja, ruisnappeja tai jotain syöttötuolin eteen. Äksöniä olla pitää ja mielellään taukoamatta! ;)

Ja nuo kiukkuajat osuvat AINA juuri niihin päiviin kun mies on jollain työreissulla tai jossain...

Iida Eveliina
Eräs äiti

Kotityöt, mitkä kotityöt? :D

Elina U.
Lentoaskeleita

No joo, ketä minäkään huijaan, haha! :D

Kommentoi