Poika tuulispää ja sen äiti

Täällä sitä ollaan, maalla anoppilassa. Lomavaihde on vienyt meidän perheen täysin mukanaan. Niinkin kokonaisvaltaisesti, että kellokin tuntuu käyvän entisen tiktaktikatk-rytmin sijaan tik…tak-tak…tik…pitikö tulla tak vai tik, no laitetaan tak. Ihan totta, me tarvitsisimme nyt jotain rotia. Tänään lopeteltiin aamupalaa varttia yli yksitoista. Tätä kai kutsutaan siksi täydelliseksi pysähtymiseksi ja ”luontaisen rytmin löytämiseksi”. Tiesin kyllä jo sen, että olisin mahdollisuuden tullen tolkuton yökyöpeli, joten periaatteessa tämän tiedon löytäminen ei olisi tarvinnut mitään erillisiä testailuja. Poikakin nukkuu tyytyväisenä kymppiin tyynyjemme välissä. Huomenna laitetaan kyllä herätyskello soimaan ihmisten aikoihin. 😀

Ajattelin, että tänään kyllä napataan minusta ja poitsusta asukuvat tehdessämme lähtöä ystäviemme luo. Mielessäni minä ja poika seisoisimme käsi kädessä pellonreunassa, ehkäpä vilkuttaisimme kameran taakse nakitetulle isille. So not. Poika vaan porhalsi kuin tuulispää nurmikolla ja minä yritin maanitella häntä luokseni yhteiskuvaan. 

Sain vastaukseksi pojankoltiaisen naurua ja lopulta syliin heittäytyvän pötkylän, jonka yhteiskuvavaatimuksiin kuului mä haluan olla lentskari. 

Ja kun toinen kiipustaa jo valmiiksi olkapäälle, niin siinähän on tasan yksi vaihtoehto, ja se on lähteä lentoon. Tuossa nurmikolla näkyy vähän sitä clutchia, jonka ympärille asun ajattelin niissä vilkuttelusuunnitelmissani esitellä. :D

Pojan vaatteet Lindexiltä, minun paitani Seppälästä, farkut Cubuksesta, sandaalit Biancosta ja tuo nurmikolla lojuva kirjekuorilaukku Stockmannin Global-sarjaa. Tuota Global Accessories-merkkiä minun on pitänyt kehaista jo aiemminkin, mutta jätetäänpä se hieman selkeämpikuvaisempaan postaukseen. 

 

Ihan vain laiskotella emme sentään (koko) yhteistä lomaamme meinanneet, sillä viikonloppuna nämä mama ja daddy lähtevät pyörähtämään Tammerfesteillä. En ole oikein ns. kunnon festari-ihmisiä, joten nuo kaupunkifestarit sopivat minulle oikein passelisti. Kivaa päästä pitkästä aikaa tuulettumaan! 

Mites te muut lomailijat, onko loma laiskistanut vai löytyykö kalenterista ohjelmaa jokaiselle päivälle?

(Entä miten ihmeessä muut äitibloggaajat saatte sellaisia seesteisiä ”tässä meidän asut”-yhteiskuvia? )