Preschooler

Lentoaskeleita

Koska en tiedä minne tätä enempää nyyhkisin (sillä kotona minun on oltava ihan vain että jee miten jännää ja kivaa), niin kaadanpa tämän nyt teille: mun vauva aloittaa huomenna preschoolin. Ja kuten huomasitte, sanassa on school eli koulu, ja pre-etuliitteestä huolimatta minun vauvani ja koulu liittyvät nyt jotenkin toisiinsa, vaikka juuri tänään katsoin tietokoneelta videota jossa tuo söi collegehousujeni naruja ja opetteli seisomaan. Nyt sillä on itse valkatut uudet päheät Niken lenkkarit, tarkkaan valittu lumiukkoeväslaukku ja upouusi eväsrasia. Se väittää kiven kovaa reppu jo valmiiksi selässä, että "huomenna mää meen pliiskuuliin". (Jos sana olisi kindergarden, se olisi huomattavasti helpompi sulattaa, mutta se onkin täällä vasta se seuraava taso, jonne suunnataan preschoolin, eli öö eskarin?, jälkeen)

Jo ennen Amerikkaan muuttoa kuulimme paljon juttua tuosta preschoolista, jonne kolme-neljävuotiaat täällä menevät. Lukuisista suosituksista huolimatta ajattelin, että me etsisimme varmaan mielummin pojalle lähinnä harrastuksia, sillä vaikka Suomessa osa-aikainen päivähoito oli sujuva ja tärkeä osa arkeamme, niin koin jotenkin, että täällä poikakin viettäisi päivät kotona, kun kerran minäkin olen kotiäitinä ja on uusi maa ja kaikkea. Kuitenkin aloin pikku hiljaa huomata, että puistot olivat ihmeen hiljaisia aamupäivisin ja niissä leikkivät lapset lähes poikkeuksetta alle kolmevuotiaita. Jo kuukaudessa selvisi, että siellä esikoulussahan nuo päivisin ovat. Muiden Usan expattien kokemuksia kuunnellessani oli lasten kielten oppimisen ja sopeutumisen kannalta yksi yhteinen merkittävä tekijä: preschool. Aloin etsiä netistä jonkinlaisia kerhovaihtoehtoja (koulu-sana kummitteli yhä päässäni) ja joka puolella 3-4-vuotiaiden vaihtoehtoja selatessani törmäsin vain ja ainoastaan samaan: preschooliin. Joten koska poikammekin vaikutti tosi innostuneelta, aloin ottaa muiden kokemukset tosissani ja aloimme ihan tosissamme kartoittaa vaihtoehtoja.

Siitä alkoikin prosessi, jonka parissa meillä on mennyt viimeiset kaksi viikkoa lähes jokainen "lapset tekee jotain muuta"-hetki. Tarjontaa on todella paljon. Meidän paikkakunnallamme tarjolla on seurakuntien (joita täällä riittää!) preschooleja, joita moni on kehunut kivaksi vaihtoehdoksi. Nopeasti minulle kuitenkin selvisi, että seurakuntien osapäiväiset preschoolit ovat myös ilmeisen haluttuja, ja seurakuntien jäsenet ovat luonnollisesti ilmoittautumisessa etusijalla, ryhmät täynnä ja ensi syksyn ilmoittautumiset käynnissä. Jatkoin kartoitustani ja menin jo aivan pyörälle päästäni, sillä preschooleja oli niin paljon ja erotkin tuntuivat suurilta. Erot näkyivät lähinnä päiväohjelmassa (esim. kasvatussuuntauksissa, uskontokasvatuksessa, "opintolinjojen" painottamisessa, aikatauluissa ja käytännöissä) sekä hinnoissa. Osassa henkilökunta koostui lähinnä vapaaehtoisista, osassa kasvatustieteiden ammattilaisista. Enpä enää muuten ikinä napise Suomessa, että päivähoito olisi kallista. ;) Valinta ei ollut helppoa ja hiukan harmitti, kun osassa paikoissa ei ollut esimerkiksi hinnat nettisivuilta nähtävissä, mikä tarkoitti päivittäistä inhokkiani eli englannin puhumista puhelimessa.

Mitä enemmän tuohon savottaan uppouduin, sitä selvemmin aloin hahmottaa, mitä me preschoolilta etsimme: osa-aikaisuutta eli vain aamupäiviä, kokemusta kansainvälisistä tullessaan englantia puhumattomista oppilaista, "learning trough play"-oppimismetodiikkaa ja sitä tärkeintä eli mahdollisimman lämmintä ilmapiiriä. Koska poikamme ei puhu vielä englantia, koimme myös tärkeäksi, että opettajilla olisi koulutuksen myötä resurssit paneutua myös kielen opetuksen tukemiseen. Poikamme on sellaisessa iässä, että hän imee tietoa kuin pesusieni ja esimerkiksi luonnonmuseoista hän muistaa mitä ihmeellisimpiä asioita: sain mm. juuri tarkan selostuksen jätevesijärjestelmien toiminnasta. :D Niinpä luulen, että tämä on juuri oikea hetki pojalle päästä virikkeelliseen ympäristöön oppimaan kieltä, leikkimään muiden lasten kanssa ja täyttämään tuota kolmevuotiaan tyrehtymätöntä tiedonjanoa. 

Viime maanantaina kävimme tutustumassa eräässä paikassa ja tunsimme välittömästi, että nyt ollaan oikeassa paikassa. Aulan akvaariolla taisi olla itse eskarilaiselle suurin vaikutus asiaan, epäilen nimittäin, että missä tahansa jos pojalta olisi kysytty ensimmäisenä "haluatko ruokkia kaloja" olisi hän halunnut jäädä juuri kyseiseen paikkaan. Paikka täytti juuri toivomamme kriteerit ja henkilökunta vaikutti todella sydämelliseltä. Nyt onkin sitten juostu koko viime viikko toimittamassa papereita sinne tänne, ottamassa rokotuksia ja printtaamassa ja allekirjoittamassa lisää papereita. Perjantai-iltapäivällä kurvasin vielä koulun pihaan viemään viimeiset puuttuvat paperit ja rokotustodistuksen! 

 Huominen jännittää minua aivan hullua, toivottakaa meille onnea!

<3

Kommentit

sim (Ei varmistettu) https://australiaan.wordpress.com/

Onnea preschoolin alkuun vaan, hyvin se menee! Meillä kaikki lapset menivät täällä Australiassa vastaavaan eli kindergarteniin 3-vuotiaana, eikä heistä kukaan osannut englantia sen alkaessa. Kaikki viihtyivät hienosti ja kieli tarttuu tuon ikäisillä hämmästyttävän nopeasti ja helposti, vaikka alkuun pikkuisia toki väsyttääkin.

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos kommentistasi, ihan mahtavaa ja tsemppaavaa kuulla, että teillä meni hienosti! Voi kun menisi meilläkin. Ainakin poika on tosi innoissaan tästä, mutta hän on ollut niin kovin ujo muiden lasten seurassa tänne tultuamme, koska ei osaa kieltä. Tänään kyllä kun oltiin kylässä, niin hän rohkaistui leikkimään perheen tyttöjen kanssa: toiset puhuivat englantia ja hän suomea, silti leikki sujui hienosti! ;)

s aurinkolaaksosta (Ei varmistettu) http://aurinkolaaksoon.blogspot.com

Meidän nuorin aloitti preschoolin 3,5 tuntia päivässä / 2 krt viikossa aika pian Amerikkaan tultuamme. Tuolloin lapsi ymmärsi englantia rajallisesti, mutta ei puhunut yhtään. Osaavat aikuiset ja ennen muuta uudet kivat kaverit houkuttelivat puheen esiin pian.

Ainoa iso juttu oli noiden kahden hoitopäivän asettelu. Alkuun ne olivat liian kaukana toisistaan - peräkkäiset päivät toimivat selvästi parhaiten. Kolmanteen päivään otimme harrastuksen, joka järjestettiin preschoolissa hoitopäivän aikana. Silloin minun piti olla paikalla valvomassa, mutta lapsi pääsi näkemään kavereitaan vielä yhden päivän lisää ja sai hurjasti itseluottamusta siitä, kun toiminnan lomassa kehitti sekä liikunnallisia että kielellisiä taitojaan.

Meille preschool oli kaiken kaikkiaan mainio juttu ja tasoitti hienosti lapsen tietä tänä vuonna alkaneeseen Kinderiin. Sielläkin oppiminen tapahtuu onneksi - ainakin meidän koulussa - vielä enimmäkseen leikin kautta.

Hyvää alkua preschool-päiviin!

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi kiitos hurjasti kommentistasi, mulle merkitsee tosi paljon kuulla muiden samassa tilanteessa olleiden kokemuksia! Meillä oli tuo juuri yhtenä kriteerinä, että päivät asettuisivat jotenkin järkevästi. Nyt päädyimme ratkaisuun ma-to aamupäivisin ja haen pojan sitten lounaan jälkeen kotiin. Poika jäi tänään tosi hyvällä mielellä, minun piti oikein tsempata, että olisin itse yhtä reipas! ;) 

Veera A/Kaukana Kotona (Ei varmistettu) http://veerakaukanakotona.blogspot.com/

Onnea preschooliin, hyvin se menee! Minä tiedän tarinasta sen toisen puolen, eli olen itse preschool opettaja USA:ssa (ja aiemmin lastentarhanopettaja Suomessa). Kouluissa ja opettajissa on tässä maassa paljon eroja, mutta kannattaa luottaa siihen tutustumiskäynnin hyvään fiilikseen ja kysyä rohkeasti, jos mikään käytäntö tai asia ihmetyttää. Koulun aloitus on usein äidille vaikeampaa kuin lapselle, mutta hyvin te kumpikin sopeudutte. Usko pois!

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos kommentistasi, tosi kivaa saada kuulla myös preschool opettajan kanta tähän keskusteluun! Meillä tuli koulusta todella hyvä fiilis heti ensimmäisellä käynnillä, kouluissa tuntuu tosiaan olevan melkoisia eroja. Tänään poika ilmoitti minulle aamulla noin kymmenen minuutin jälkeen, että "No niin äiti, nyt voit lähteä". :D <3

#MOMFIE

Mulla on muuten kaveri, joka muutti miehensä ja kaksosten (5v.) kanssa syksyllä Kaliforniaan. Nykymaailmassa nyt netistä löytyy tietoa ja vertaistukea, mutta vinkkaa jos haluat linkkiä heidän blogiin tai yhteystietoja! Tsemppiä sinne!

Elina U.
Lentoaskeleita

Tämä on kyllä ihan mahtavaa, että täältä netistä voi kuulla niin helposti muiden kokemuksia ja olla yhteyksissä muihin ulkosuomalaisiin! Ajatella, kuinka erilaista olisikaan olla täällä ilman nettiä. Kiitos tsempeistä ja todella mielelläni tutustuisin ystäväsi blogiin, jos hän kerran sellaista kirjoittaa niin ehdottomasti! :) 

jujukas/Lempipaikkojani (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/

Meillä ovat kaikki lapset menneet ummikkoina Saksassa kerhoon/päiväkotiin/kouluun, kukin ikänsä mukaisesti. Aluksi jännitti ja pelotti, mutta kyllä se siitä! Osa lapsista oppii uuden kielen nopeammin, osa hitaammin, mutta on se vaan lasten sopeutumiselle ja kaverisuhteille tärkeää päästä oaksi paikallista elämää.

Elina U.
Lentoaskeleita

Näin mekin sen koimme, että tämä preschool tulisi olemaan tosi tärkeässä roolissa pojan sopeutumisen kannalta. Arvostan todella teidän muiden ulkosuomalaisten kokemuksia, kiitos kommentistasi! Poika jäi tänään tosi hyvillä mielin leikkimään, kohta menen häntä hakemaan, jännää! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei ja mahtavaa kun niin moni linkkasi tähän myös bloginsa, hauskaa löytää muiden ulkosuomalaisen blogeja!! 

leya
leyalife

Kiva kuulla etta ekat paivat meni hyvin. Kuulosti kovin tutulta lausahdukselta tuo en enaa ikina valita Suomen paivahoidon hinnoista... Niin ne hinnat taalla Irlannissakin yllatti! Loysin vasta sun blogin ja olipa kiva lukea toisen ulkosuomalaisten kokemuksia :) 

Elina U.
Lentoaskeleita

Sanopa muuta! Ja ajatella, että olisi useampi lapsi kokopäiväisesti päivähoidossa/preschoolissa, huhhuh. Olipa kivaa löytää myös sinun blogisi! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.