Raumani, rakkaani
Tänään poukkoiltiin Vanhaa Raumaan ristiin rastiin häätouhujen merkeissä. Oli kakunmaistelua, kampauskeskustelua, askartelutarpeiden metsästystä karkkibuffettiin, sekä siinä sivussa istuskeltiin torin laidalla popsimassa mansikoita. Ja siinä suu täynnä mansikoita minä päätin, että haluan muuttaa asumaan yhteen Vanhan Rauman puutaloista. Miksi en nähnyt Raumalla asuessani kaupungin kauneutta ja ihanuutta!
Miksi en silloin pysähtynyt kuuntelemaan kauniisti viulua soittavaa, kenkänsä riisunutta katusoittajaa?
Olinko muka niin tottunut Kontion pihakahvilan vaniljamunkkien houkuttelevaan tuoksuun, että minulla oli varaa kävellä ohi vaan ja toitottaa, kuinka mä haluun johonkin isompaan kaupunkiin?
Koko kaupunkihan on täynnä toinen toistaan suloisempia yksityiskohtia!
En ole ennen huomannut tällaista ihanaa pikkuputiikkia Taruliinaa, tuolla oli vaikka mitä ihanaa lastenvaatteista luonnonkosmetiikkaan, ekosaippuasta koruihin.
Niin ja no, siinä kierrellessähän tuli nälkä… Ja niinpä tulikin sunnuntain kaveriksi pizzamaanantai! Tämä on jo vähän noloa. Puolustuksekseni sanon kuitenkin, että syötiin vain La Bamban (eli juuri sen Rivieran kilpailukumppanin) buffetissa, enkä syönyt kuin muutaman pienen slaissin…
Okei myönnän, viime tingassa aloittamani ns. morsiusdieetti alkaa olla vähän vitsi.
Pizzakaloreita yritettiin tuhota pelaamalla illalla eräänlaista freestyle-jalkapalloa jalkapalloa. ;)
Rentoa maanantai-iltaa! <3