Sattumien kautta kirjoittamaan

Rakastan pienten paikkakuntien paikallislehtiä. Ne ovat aina paikkakuntansa näköisiä, ja niistä välittyy paikan henki. Tapahtumat, myyjäiset, ihmiset, uutiset. Myynti-ilmoitukset ja lukijan nurkka. Siksi minusta on aivan erityisen hauskaa, että minä saan alkaa kirjoittelemaan juuri tälläiseen lehteen jaarituksiani, eli hypätä Laitilan Sanomien kolumnistiksi jälleen vuosien tauon jälkeen. 

Oli melkoinen sattuma, että Laitilan Sanomien päätoimittaja eksyi ennen joulua tänne Lentoaskeleihin. Hän tunnisti kirjoittajan samaksi tytöksi, joka abivuotensa jälkeen ilmoitti, että on juuri muuttanut paikkakunnalle ja haaveilee toimittajan urasta. Kirjoitin tuolloin paikallissanomiin muutamia juttuja avustajana, ja kolumneja kerran kuukaudessa Laitilassa asuessani. Olen edelleen todella kiitollinen, että pääsin tuolloin tutustumaan paikallislehden toimintaan, vaikka ura-asiat haarautuivatkin jonkin verran eri polulle. Niinpä päivitimme Eija Eskola-Burin kanssa kuulumisia, kerroin että kirjoitan yhä harrastusmielessä ja yhteistuumin ideoimme, että voisin alkaa silloin tällöin taas kirjoittamaan kolumneja. Vaikka en enää Laitilassa asukaan, niin käymme kaupungissa melko tiuhaan, joten minä tuon tälläistä vierailevaa näkökulmaa lehteen. 

Tänään ilmestyi ensimmäinen kolumnini, jossa herättelin henkiin Kävikö Pahasti? -kampanjan pohjimmaista ajatusta. Lehdessä oli myös pieni haastattelu, jossa kerroin hieman itsestäni ja tästä blogista. Joten laitilalaiset lukijat, kurkatkaahan perjantain lehteä! 😉

Nyt toivotan hyvää yötä poikani tämän iltaisen yllättävän iltalaulun sanoin: Tuu tuu, kapaluu, hyvää yötä bemari, hei hei.