Se tunne

Sanokoot hep, ketä vähän häiritsee somemaailmaan viime vuosina hiipinyt sanapari ”se tunne”. Hep. Nyt aion kuitenkin käyttää itse tätä uuskielistä sanontaa aivan häikäilemättä, sillä viime päiviin on mahtunut paljon niitä tunteita.

… kun kaivan vesi kielellä tuliaissuklaapaketista muka bongaamaani ”Fazerina-konvehtia”. Vain huomatakseni suu täynnä suklaata, että Fazer on korvannut miksauspaketeissa Fazerinat jollain 70% kaakaota sisältävillä ”terveellisimmillä” tummasuklaaversioilla. Hävytöntä. Hävytöntä!

… maistan ensimmäistä ja viimeistä kertaa amerikkalaista Hersey’s-suklaata.

… olen kivassa ravintolassa ja ihan yks kaks sylissä olevan lapseni vaippa falskaa omille haaruksilleni.

… ratkon serkusten sydänjuuria mylläävää kriisiä siitä, kun toinen on sanonut, ettei toinen osaa soittaa ilmakitaraa. Yritän säilyttää naamani peruslukemilla ja suhtautua tragediaan asian vaatimalla vakavuudella itkun siivittämien ilmakitaroiden soidessa vimmatusti. Hetkiä, jolloin nauruntyrskähdys on niin vaarallisen lähellä aivan väärässä paikassa.

… hameen vetoketju painaa ajaessa inhottavasti ja päätän avata sitä vähän pitkällä automatkalla. Pysähdyn huoltoasemalle tankkaamaan, kävelen asemalle sisälle ja huomaan hameeni lerpattavan päälläni roikkuen aukinaisena. Kyllä, näinkin voi  tapahtua, minulle.

 

… alan pälyillä kaupassa vainoharhaisena ympärilleni, jos joku sittenkin ymmärtäisi suomea ja mahdollisesti jo neuvottelisi henkilökunnan kanssa perheemme pakkohoitomääräyksestä.

… ihmettelen leikkipuistossa, missä mm. muiden tavaroita varastelevan ja toisten lasten sormille tahallaan tallovan lapsen vanhemmat ovat. Ainoastaan huomatakseni, että pojan äiti istuu aivan vieressä kuulokkeet päässä selaamassa kännykkäänsä.

… jännitän kuukauden, että milloinkohan saan nähdä lapseni ensiaskeleet. (Olenhan kotiäitinä ja vietän todella tiiviisti aikaa hänen kanssaan, joten totta kai pääsen todistamaan tuota tapahtumaa). Hurraan hataria seisomaannousuja, yritän vainvihkaa irrottaa sormeni pienestä nyrkistä tämän hakiessa minusta tasapainoa. Menen kauppaan ja kotiin tullessani näen sitten jälkikäteen iPadin ruudulta riemastuneen hymyn siivittämät kolme bambiaskelta.

Neiti bambiaskel. 

Niitä tunteita, kaikenlaisia.

 

Niin ja tietty se tunne, kun Lily toimii taas: jihuu!

Lentoaskeleita Instagram / Facebook (vähänkö olen muuten ylpeä kun sain vihdoin vähän fiilattua blogin Facebookin kantta ja vielä omin pikku kätösin! Vielä kun keksisin, minkälainen blogini kevätasusta tulisi. ;)