Sillä välin tuli kevät

Sillä välin kun minä makoilin kolmisen viikkoa sisätiloissa, tuli kevät. En osaa mitenkään napata sanoin kiinni siitä tunteesta, kun pitkästä aikaa vaapun ulkona koiran kanssa, asfaltia jalkojeni alla. Ja jalkoihin voisi vetäistä lenkkarit, eikä varpaat edes kastuisi. Vielä en ole tohtinut, mutta ehkäpä huomenna. Tien viertä virtaa lumikasoista pois päin sulavaa vettä, jossain laulavat kevään ensimmäiset linnut ja olen nähnyt jopa varovaisia silmuja siellä täällä. Olette varmaan ihan, että nytkö vasta huomasit, mutta minä todella vasta huomasin tämän kaiken sohvan pohjalta noustuani. 

Kevät on tuonut mukanaan joka ilta huuhdeltavat satakymmensenttiset kurahaalarit, koiran tassuissa pesusta huolimatta kantautuvia roskia, keltaisia tulppaaneja pöydälle, valon paljastamat tahrat ikkunoissa, punaiset tähtikumpparit eteiseen, synttärisuunnitelmia ja päivä päivältä pidempään viipyvää valoa, joka saa pörröisen kääpiösnautserin hakeutumaan aurinkoläikkiin lattialle. 

Mieleni on kevyempi kuin kuukausiin, minäkin taidan kellua jonkinlaisessa jatkuvassa aurinkoläikässä. Himoitsen kaikkea keltaista ympärilleni, nauran herkemmin, selaan postin tuomia kevätvaate- ja puutarhakuvastoja ja sisustuslehtiä, hymyilen hölmösti itsekseni isoa mahaani silitellen.

Voi maaliskuu kuinka hyvään aikaan saavuitkaan.