Staying strong!

Eipä olisi kaltaiseni karkkihirmu voinut joskus uskoa, että nappaisin avonaisesta karkkipussista vain valokuvan syömättä edes yhtään kolapulloa tai salmiakkia. 

Nyt on kyllä niin voittajafiilis, ja tiedän että pystyn tähän! Eekoodipläjäykset ja sokeripommit, ette ole enää tervetulleita elimistööni.

Karkkilakkoni alkusysäykselle teki muuten tosi hyvää tammikuun totaalinen herkkulakko. Tämä auttoi minua pääsemään eroon sokeriaddiktiostani, ja nyt voin syödä joskus kahvin kanssa vaikkapa korvapuustin himoitsematta näitä herkkuja kuitenkaan jatkuvasti.

On ollut myös jännää huomata, kuinka yhdistän jotkut tilanteet tosi vahvasti karkinsyöntiin. Leffareissu, lauantai ihan vaan jo viikonpäivänä kuuluisi mielestäni olla pyhitetty karkin naposteluun, telkkarin katsominen, tenttiin lukeminen, alakuloisuus, automatka, vapaapäivä, näitä riittää. Olen kiinnittänyt huomiota tilannesyömiseen muutenkin karkista luovuttuani, ja kuin huomaamattani alkanut pohtia terveellisempiä vaihtoehtoja. Sokeria ei tee enää samalla tavalla mieli, tätä en olisi KOSKAAN uskonut!

Tällä hetkellä suhteeni herkutteluun on rento. Jos tekee mieli jotain makeaa, sallin sen itselleni (paitsi tietysti sitä karkkia) sitä sen suuremmin miettimättä, sillä syön makeaa nykyään kohtuudella. Minä, neljänsadan gramman karkkipussien tuhoaja, voin käyttää sanaa kohtuus. Aika voittajaolo.