Sunnuntaihöpinää

Moi täältä anoppilasta! Vihdoinkin pääsen kirjoittelemaan kuulumisia tänne blogiin. Vauva nukkuu ikkunan alla rattaissa, ja minä keitin kahvia ja istuin alas. Ah. 

Viime viikkoon on mahtunut aika paljon koulujuttuja, yksi tentti, lippujen hommaaminen Lana del Rey`n keikalle kesäkuulle, treffejä kavereiden kanssa, myös sellaisten jota näen aivan liian harvoin mutta ovat niin kultakimpaleita joka likka, vauvan kaverille 1-vee lahjan metsästystä, pulkkailua, reissu Turkuun ja tänne anoppilaan. Olen myös kuolannut aiiivan liian kallista kesämekkoa, jonka kohdalla joudun valitettavasti kuivaamaan leukani ja jättämään sen kauppaan. Mieli eksyy muutenkin jo kevätlaitumille tuon tuosta, helmikuu alkaisi jo riittää minulle. Mielialani ovat pomppineet maailman onnellisimmasta ahdistuneeseen, ja olen tainnut olla vähän rasittava läheisilleni. 

Että semmosta tänne kuuluu.

Napattiin perjantaina matkanvarrelta vauvan serkkupoika mukaan tänne maalle, ja on ollut kuulkaas AIKAMOISTA MENOA. Toinen juoksee ja toinen konttaa perässä, yhdessä on leikitty, halittu, syöty ja tapeltu (toisen kädessä oleva lehmäleego, auto, sukka on aina mielenkiintoisempi kuin mitkään muut leulut). Niin suloinen vilperttikaksikko. Ollaan miehen kanssa ihmetelty varmaan kaksikymmentä kertaa, että miten ihmeessä perheet joissa on kaksi alle kaksivuotiasta oikein selviytyvät? 😀 Miten saatte kädet, sylit ja ajan riittämään?

Nyt silittämään synttärivaatteita. Huomasitte varmaan että ei ollut oikeastaan mitään ihan varsinaista asiaa. Halusin tulla vaan toivottamaan kivaa sunnuntaita kaikille! <3

suhteet oma-elama