Täällä on vähän elämää

Koskaan ei voi tietää, minkälaiset naapurit uuden kodin seinien takana asuukaan. Olen kuullut kauhujuttuja naapureista, jotka eivät tervehdi, paukuttavat pattereita tavallisista askeleistakin häiriintyneenä, kurkistelevat ikkunoista ja pitävät kirjaa toisten menemisistä ja vieraista, inhoavat lemmikkieläimiä ja mitä kaikkea. Olen kuunnellut näitä juttuja täysin hämmästyneenä, sillä voin aivan sydämestäni sanoa, että meille on aina osunut mahtavia naapureita.

Vanhassa asunnossamme meidän naapurit toivat meille joskus leipoessaan tuoretta pullaa, sadepäivänä lastensa vanhoja kirjoja pojallemme luettavaksi, rappukäytävään jäätiin aina vaihtamaan kuulumisia, ovia avattiin toisille ja painavien tavaroiden kantamisessa autettiin. Niinpä hyvästelimme edelliset naapurimme haikein mielin ja halauksin, jännittäen voisiko meillä käydä yhtä hyvä tuuri uudelleen. Kunnes viikko muuttomme jälkeen meidät kutsuttiin suoraan hiekkalaatikon reunalta syömään sinne uusien seiniemme toiselle puolelle.

Viereisen oven takaa löytyy lenkkeilyseuraa, kahvitteluseuraa ja leikkikaveri pojalle. Sellaisia tyyppejä, joiden kanssa voi napata muksut ja koirat kainaloon ja miettiä, kumman luokse mennään mehulle tai katsottaisiin leffaa hetken mielijohteesta. Samat tyypit ovat sitä mieltä, että koiramme vahtihaukkuminen ei ole hermoja raastavaa, vaan että on hyvä että täällä on vähän elämää. (mikä on melkoinen onni, sillä meidän porukka ei tosiaan ole hiljaisimmasta päästä)

Väitän, että on melko huippua hypätä puolin toisin aidan yli grillailemaan hamppareita, ja että nämä kaverukset ovat samaa mieltä. <3

En voikaan ymmärtää näitä urbaanilegendojen kauhunaapureita. Mielestäni esimerkiksi rivitalo- ja kerrostaloasumisen parhaita puolia on juuri se tietynlainen yhteisöllisyys, ettei pihalla kohdattaessa tuijotella kengänkärkiä ja luotto siihen, että tarvittaessa seinän takaa löytyy apua (esimerkiksi muutaman kerran yksin kotona noidannuolikohtauksen kokeneena arvostan tietoa siitä, että joku varmaan kuulisi huhuiluni jos menisin liikuntakyvyttömäksi ja ennen kaikkea reagoisi siihen). Se, että ympärillä on sitä elämää äänineen kaikkineen.