Talvihaalaritesti

Kirjoitin tovi sitten vauvan talvipukeutumisen aiheuttamasta päänvaivasta. Ticket to Heavenin lämpömakuupussi on osoittautunut tähän mennessä juuri niin näppäräksi ulkoilukaveriksi kuin arvelinkin (no joo, eihän täällä vielä varsinaisia talvikelejä kyllä näy, ja olen pukenut vauvalle vähän liikaa vaatetta pussiin, mutta kätevä se silti on).

Juuri kun ehdin harmitella lasten laadukkaiden talviasujen hintavuutta, Stockmannin season salesta löytyi meille juuri sopivan kokoinen Ticketin talvihaalari -40% lappusella varustettuna. Kelpuutin kuosinkin oikein tyytyväisenä, joten nyt vauvan kevättalven lumessa möyrimiset on turvattu, jee!

Meinasin tyytyväisenä napata pari valokuvaa tännekin tästä löydöstä, mutta kuvaustuokioni alkoi näin…

… ja jatkui näin yhden hengen testiryhmän saavuttua paikalle

Tässä vaiheessa oli selvää, ettei kuvauskohde enää pysynyt kovinkaan paikoillaan. Testiryhmä kokeili mm. kankaan maistuvuutta, kahinatuntumaa ja hupun karvareunuksen repimiskelpoisuutta.

Typerä äitityyppi tuli kuitenkin julmasti sotkemaan testaustuokioon kuuluneen hupun karvareunuksen kokonaisvaltaisen imeskelykokeilun. Arrgh tyhmä äiti!

Niin ja minä siis en itse en tätä haalaria löytänyt, vaan mieheni veljen vaimo, joka bongasi tarjouksen ja soitti ja kysyi että voiko tuoda sovitukseen. Puku sopi hienosti, ja tilinumeroa kysellessäni hän vaati saada ostaa haalarin sinnikkäistä vastusteluistani huolimatta vauvalle joululahjaksi. No eipä voinut enää enempää tarpeeseen tulla, nyt vaan etsimään yhtä ihanaa joululahjaa heidän pojalleen. <3

Hyviä unia kaikille! <3

Ps. Pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisia tönkköjä lauserakenteita tai kirjoitusvirheitä, kirjoitan tätä ihan silmät ristissä! :D