Tehtävälista Charlotteen
Asumme alle puolen tunnin matkan päässä Charlotesta, mutta häpeäkseni myönnän, että tunnemme kaupunkia silti yhä melko heikosti. Suunnittelemme illat pitkät tulevia reissuja, mutta samaan tuon suuren naapurikaupunkimme tuntemus on jäänyt ihan retuperälle muutamia ravintoloita ja kaupunkikävelyjä lukuunottamatta. Onneksi on Facebook, sillä sen kummallisten ehdotusten joukosta silmilleni hyppäsi kuin tilauksesta ”25 Best Things to Do in Charlotte”-lista! Listaus osoittautui niin mainioksi, että haluan toteuttaa sen lähes kokonaisuudessaan (Carowindsiin on tosin jo kausikortit, Ray’s splash planet on tuttu ja Discovery Place on koluttu pariinkin kertaan, mutta silti 22 uutta juttua meille).
Lasten kanssa on kätevää toteuttaa aamuvarhaisia lähtösuunnitelmia, sillä joka tapauksessa koko porukka on hereillä kukonlaulun aikaan. Niinpä seisoimme lauantaiaamuna odottelemassa ilmailumuseon ovien aukeamista kymmeneltä kaveriperheen kanssa, eli vetämässä yli listalta kohtaa viisi. Charlotte Douglas International -lentokentän kyljessä sijaitseva Carolinas Aviation Museum oli ainakin kahden lentskarifanin pikkupojan mielestä maailman siisteintä ja saimme museossa vierähtämään puolisentoista tuntia. Itse en osaa suhtautua lentokoneisiin oikein nelivuotiaan intensiteetillä, mutta paikka oli aivan yllättävän mielenkiintoinen minustakin, vaikka jostain syystä odotin vähän suurempaa paikkaa. Museohallissa oli vuonna 2009 hanhiparven törmäyksenä Hudson-jokeen* pakkolaskun tehnyt lentokone kokonaisuudessaan ja koko ihmeellinen selviytymistarina oli laitettu elävästi esille. Lapsista parasta taisi olla kuitenkin ne muutamat lentokoneet, joihin sai kiivetä sisälle leikkimään pilottia.
Nälkäinen porukkamme suuntasi museon jälkeen keskustaan lounaalle. En tiedä olenko ennen maininnut, että jos aiot syödä vain kerran hampurilaista Amerikassa (ja vaikka et hampurilaisista muuten välittäisikään), niin tee se Five Guys-ketjussa. Ulkoapäin täysin koruttomasta paikasta saa hampurilaisia, jotka ovat aivan eri sarjaa kuin muiden ketjuravintoloiden hampparit. Seinällä komeilee New York Timesin kunniamaininta ”Hamburger’s fine dining”-lausunnosta, eikä suotta. Itse en välitä Burger Kingeistä ja muista erityisemmin (vaikka Burger Kingiä oli tietysti pakko kokeilla heti tänne tultuamme ;), mutta Five Guys’sin hampurilaisia himoitsen silloin tällöin.
Minulle päivän kohokohta oli listalta bongaamani Romare Bearden Park. Sisämaan kaupunkien kuumuus tuntuu iltapäivisin armottoman polttavalta (vaikka tämäkään ei ole kuulemma vielä sitä keskikesän pahinta hellettä?) ja ainoa ajatus ulkona liikkuessa on hakeutua veden äärelle. Ilma on niin kuumaa, että leikkipuistojen liukumäet ovat päiväsaikaan liian kuumia liukumiseen ja meidänkin iltapäivän ulkoilut sijoittuvat lähinnä altaalle. Kaupunkikävelykään ei tuossa ilmassa kovasti houkutellut, mutta puisto armeliaita varjoja levittävine puineen, kukkasineen ja ihan mielettömän hauskalla ”pärskyttelyalueella” varustettuna on kuin hellepäivän keidas keskellä kaupunkia! Kaupunkilaisia makoli raukeina nurmikolla, lapset kiljuivat vesiputousten alla ja leikkivät viileää vesihöyryä suihkuttavilla pylväillä. Me emme olleet varustautuneet uikkareilla, mutta vanha totuus ”jos kastuu kerran, niin sitten ei enää haittaa jos kastuu uudestaan” piti lasten kohdalla paikkansa. Minunkin teki mieli juosta vesiputousten alle, salaa toivoin, että minun olisi pitänyt käydä sieltä joku karkulainen nappaamassa. Puisto on sijoitettu arkkitehtuurisesti todella kauniisti, sillä vesiputousten takaa aukeaa kaupungin siluetti pilvenpiirtäjineen.
Charlotte-päivä osoittautui niin hauskaksi, ettemme olisi millään malttaneet lähteä ajamaan takaisin kotiin. Niipä päätimme tsekata listalta löytämäni Sleepy Poet Antique Mall’in. Jostain syystä odotin jonkinlaista suomalaista kirpparia, mutta valtavan antiikkikeskuksen tavarat oltiin sommiteltu tarkkaan ja paikalla oli vähän ”arvokkaampaa antiikkia”. Paikka oli kuin aarrearkku, jota olisi pitänyt kiertää hypistelemässä kaikessa rauhassa. Osa tuotteista oli mielestäni vähän ylihinnoiteltu, mutta tavara oli tosi makeaa ja joukosta olisi voinut tehdä todellisia löytöjäkin. Kahden jo vähän väsähtäneen lapsen kanssa tuli kuitenkin tehtyä melko nopea kierros, mutta ehdin sentään bongata itselleni hailakankeltaisen vanhan ”train case’n”. Laukku on täsmälleen samanlaista mallia kuin mummoni ruskea laukku, johon hän aina lapsuudessani pakkasi papiljottejaan, kamman ja hajuveden. Laukun kannesta löytyi peili ja sisältä pieni irtopussukka, aivan kuten mummollani. Laukku toimittaa nyt minikirjahyllyn virkaa makuuhuoneesamme ja sydämeni täyttyy ikävästä mummuani kohtaan joka kerta sen nähdessäni.
En malta odottaa, että pääsen tutkimaan listan seuraavia kohtia. Parin viikon päästä suuntaamme auton kuitenkin pohjoisen sijaan etelämmäs, joten museot, Imagion ja kummituskierros saavat odottaa kesäkuuhun!
Aurinkoista viikkoa!
INSTAGRAM / FACEBOOK / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM
*Hudson-joki korjattu jälkikäteen, kiitos jenn-! ;)