Unikoululaisten väliaikakatsaus

Reilu viikko sitten meidän perheessä alkoi unikoulu yötissittelystä vieroittamisella. Riemukseni voin raportoida, että edistystä on vihdoin alkanut tapahtua! Viime yönä vauva ei herännyt kertaakaan, ei siis kertaakaan, uskomatonta. Kello 21.30-6.30 oli pelkkää uniaikaa, ja vielä pinnasängyssä. Alkuviikosta lähtien ollaan menty muutenkin vain yhden tai kahden nopean heräämisen rytmillä, jolloin tutti on toiminut tehokkaana rauhoituskeinona. 

Melkoista edistystä lähtötilanteeseen, jossa vauva heräili ”huonoina öinä”, eli lopulta useimpina 6-8 kertaa, ja sai unta vain tissin avulla.

Minähän olin jo ensimmäisenä yönä luovuttamassa. Aamuyön tunteina yön läpi kestäneen hyssyttelyn ja heijailun jälkeen meinasin antaa vauvalle rintaa, mutta mieheni sai minut vakuutettua siitä, että sehän olisi tehnyt koko yön itkut turhiksi. Niinpä me vain jatkoimme hyssyttelyä ja silittelyä, minä omaa itkua pois nieleskellen -hetken tunsin oloni maailman julmimmaksi äidiksi. Kaksi yötä vauva itkeskeli, ja minä hoin ”tässä ei oo mitään järkee” ehkä kaksisataa kertaa päivässä. 

Olisimmepa vain aloittaneet tämän heti kun yöt huononivat kunnolla, ehkä minä en silloin olisi päätynyt ihan siihen zombieväsymystilaan jossa olin ennen unikoulua. 

Miinuksena unikouluilullemme on kuitenkin rintamaidon lopullinen ehtyminen, eli meillä katkesi imetys nyt kahdeksaan kuukauteen. Hieman haikea olo, mutta en aio ottaa asiasta mitään stressiä, kyllä nämä yöunet ja virkeä perhe ovat etusijalla.

Tsemppiä muille unikouluilijoille, vaikka ekoina öinä ei siltä tuntuisikaan, niin homma alkaa pikku hiljaa toimia ihan oikeasti!