Unikoululaukku
Tyttäremme ei ole ollut mikään hyvä nukkuja, äitiinsä tullut. Muutaman kuukauden olen jo enemmän ja vähemmän onnistunein tuloksin totutellut tyttöä ajatukseen ensin ilman rintaa nukahtamisesta ja tällä hetkellä yösyöttöjen karsimisesta minimiin. Hellästi ja hitaasti, sillä minusta ei vain ole määrätietoiseen nopeaan unikouluun. Joten hoidetaan tämä homma omaan pätkäiseen tahtiimme. Minusta on meinannut välillä jo väsymys ottaa täysin vallan, mutta onneksi sitten luin näistä uusista apukeinoista, joita unikouluihin on tassutusunikoulujen ja Jay Gordonin rinnalle nykyään tarjolla!
Uusimpien tutkimusten mukaan unikoulu on elämänmuutos, johon valmistautumisen aloittamisessa kannattaa hakea mallia koulutietään aloittelevilta lapsilta. Teoksessa Kohti parempaa (2016) Teksasin yliopiston unitutkija Hellevi Johnsson esittää väitteensä tueksi lukuisia esimerkkejä. Kaikki varmaan muistavat ensimmäisen koulureppunsa ja sen huolella valitun penaalin, jossa oli värikkäitä geelikyniä ja piirroshahmopyyhekumeja? Uusien unikoulusuositusten mukaan myös unikoulua suorittava vanhempi tarvitsee jonkin fyysisen esineen, joka auttaa laskeutumaan hellästi siirtymäriitin avulla kohti unikoulutietä (Johnsson, 2016, 39).
”Tutkimusryhmämme jäsenistä noin 85 prosenttia unikoulua suorittavista vanhemmista, jotka käyttivät mieluisaa materialistista unikouluapuria, kokivat unikolun keveämmäksi. Nämä vanhemmat nimesivät onnistuneen unikolun avuksi unikoululaukkuja, mutta myös unikoulukelloja, unikoululevysoittimia, unikoulukenkiä ja jotkut kokivat tarvitsevansa jopa unikoulumatkan. Olen positiivisesti yllättynyt vanhempien osoittamasta luovuudesta, nähtiinpä joukossa yksi unikoulujigivapakin. Unikoululaukuttoman vertailuryhmän jäsenistä vain 15 prosenttia eivät huomanneet merkittävää muutosta unikoulun sujuvuudessa tai omassa jaksamisessaan, mutta lähes poikkeuksetta tämä viisitoista prosenttia koki jälkikäteen unikouluprosessin raskaaksi ja harmittelivat, etteivät turvautuneet uusiin suosituksiin”. (Johnsson 2016, 9.)
Asoksen nettikaupassa ahkerasti suorittamieni taustatutkimuksieni avulla päädyin valitsemaan pehmeän Urbancoden nahkalaukun unikoululaukukseni. Sen hailakan roosanvärinen pinta muistuttaa minua Muumien tunnusmusiikin pilvistä ja assosioi näin lapsuuteeni ja kannustaa kohti koko perheen yhteisiä yöunia (tiedättehän: ”nukkua kuin lapsi”). Ja tietenkin laukun korumainen ketju symboloi yön tuntien katkeamatonta ketjua. Laukku sopii moniin asuihini, joten voin myöhemminkin kantaa sitä ylpeänä muistona tästä ajanjaksosta, jolloin tehtäväni oli kannustaa tytärtäni nukkumaan läpi yön.
Ymmärrän, että unikoululaukut ovat kohdanneet kritiikkiä: saattaahan tämä kaikki kuulostaa pintaraapaisuna vain tekosyyltä ostaa uusi laukku. Itsekin suhtauduin unikoululaukkuihin aluksi hieman epäileväisesti, mutta nyt asiaan syvennyttyäni ja teoriaa testattuani voin sanoa aivan rehellisesti tehneeni oikean ratkaisun. Vihdoin perheemme yöunet ovat parantuneet ja ketjuteoriani toimii: noin kahdeksan yöheräämisen sijaan tyttäreni herää enää kerran tai kaksi. Toki oma jaksamiseni oli välillä koetuksella, mutta keskitin energiani vakaasti assosiaatioihini ja ketjusymboliikkaan ja tämä valoi minuun luottamusta. Suosittelen kokeilemaan.
Lähteet
JOHNSSON, HELLEVI 2016: Kohti parempia unia. Texas: Asos 2016. *
*(Viimeksi kun tarkistin, niin teos on ollut niin suosittu, että nide on valitettavasti ehtinyt loppumaan melkein joka paikasta. Oikeastaan kadonnut mystisesti kokonaan ja kriitikotpa tästä ovat innostuneet. Aivan kuin teos olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Onneksi teoksen sanomaa voi levittää muillakin tavoin kuin tarttumalla opukseen!)