Uni(on sittenkin)kaveri
Uskallan nyt varovasti, puuta koputtaen, ilmoittaa, että meillä nukutaan -ja vielä pinnasängyssä! Kolmen yön kokemuksen perusteella ei ehkä kannattaisi hirveesti rummuttaa, mutta lupaavalta vaikuttaa. Olin jo unohtanut yli puolen vuoden jatkuvien yöheräilyjen jälkeen, miltä tuntuu olla nukkunut.
Meillä lähti pari kuukautta sitten nukkumiset menemään ihan päin pyllyä. Syiksi vauvan jatkuvaan heräilyyn arvoimme miehen kanssa hampaita, korvatulehdusta, vatsaväänteitä, uusien taitojen synnyttämää innostusta, totuttua tiheää tissittelytapaa tai ihan vain nälkää. Noin neljän kuukauden ikään asti vauva nukkui alkuyön pinnasängyssä, josta heräsi jossain vaiheessa syömään ja nukkui lopun yötä vieressämme kerran tai kaksi tissistä huikaten. Kunnes alkoi jatkuva öinen tyytymättömyys, vaativa itku päästä äidin ja isin väliin heti eikä vasta loppuyöstä ja vauvan nukahtamisvaikeudet. Olen itse ollut aina ns. huono nukkuja, joten minä en ehtinyt saamaan aina edes unen päästä kiinni ennen kuin vauva taas heräsi.
Voisin pussata neuvolantätiämme, joka neuvoi meitä vaihtamaan iltavellin uuteen Zinlac -puuroon! Tavalliset puurot ovat olleet vauvalta pannassa vilja-allergia-epäilyn vuoksi. Ihan mahtavaa. Harmittaa kyllä, että no nälkäänsä vauva on sitten itkenyt, ja olen vain sokeasti luottanut rintamaidon riittävyyteen vellin lisäksi illalla.
Entiset iltahuudot on nyt (toivottavasti) huudettu, ja meillä on toimiva iltarutiini. Puuro, hiukan leikkiä, puhtaat vaipat, unipuku päälle, iltasatu sylissä, halailua, pinnasänkyyn, muutama nuku nuku nurmilintu ja tuu tuu tupakkarulla, valot pois ja –simsalabim: vauva nukkuu. Kello neljään-puoli kuuteen jopa, sitten pieni tissittely ja äidin ja isin viereen jatkamaan unia vielä kahdeksaan.
En voi kylliksi alleviivata kuinka ihmeelliseltä tämä tuntuu. Olen huomaamattani valvomisten myötä muuttunut kireäksi kiukuttelijaksi miestäni kohtaan, ja nyt huomaan että se on ollut väsymys joka on tiuskinut joka asiasta, en minä. Jo muutamien nukuttujen öiden ja pitkien keskustelujen myötä ilma kaksiossamme on taas parempaa hengittää. Vauvan nukkuessa saa käpertyä toisen viereen silitettäväksi.